Julkaistu Länsi-Uusimaan kirjoittajavieras-palstalla joulukuussa 2013.
Lohjan kaupunginvaltuusto teki 11.12.2013 kokouksessaan päätöksen ottaa kiintiöpakolaisia vastaan äänin 30-20. Tämä oli mielestäni hyvä ja inhimillinen päätös siitä, että Lohjan kaupunki on valmis ottamaan vastuuta maamme linjaamasta humanitäärisestä velvoitteesta ja Syyrian kriisitilanteen aiheuttamasta ylimääräisestä avuntarpeesta. Kunnat eivät ole olleet valitettavasti valmiita ottamaan kiintiöpakolaisia ja leireillä odotteleekin noin 350 henkilöä tämän vuoden kiintiöstä.
Varsin erikoisia argumentteja on ollut liikkeellä asiasta. Suurin osa argumenteista koskee jonkin ”oman asiamme” hoitamattomuudesta kontra tämä pakolaisasia. Itselleni tämä asetelma on vieras. Ajattelen että joitain asioita ei kerta kaikkiaan vaan voi yksinkertaisesti laittaa vastakkain. Tottakai kannan myös huolta kaikesta siitä mitä vastakkainasettelussa on noussut esille, mutta näillä pakolaisiin panostetuilla summilla ei todellakaan hoideta kuntamme vanhusten- tai lastensuojelun asioita kuntoon. Puhutaan täysin eri summista.
Lohjan kaupunki tekee siis sopimuksen Ely-keskuksen kanssa 30 kiintiöpakolaisen vastaanottamisesta vuonna 2015. Samalla sopimus mahdollistaa myös omaehtoisten maahanmuuttajien osalta kuntakorvausten saamisen. Mikäli sopimusta ei olisi tehty myös nämä korvaukset jäisivät saamatta. Samaa mieltä olen kylläkin useimpien kanssa siitä että valtiolta tulevat korvaukset voisivat olla suuremmat ja niiden pitäisi kattaa todelliset kulut.
Valtio korvaa kunnille alle 7-vuotiaasta kiintiöpakolaisesta 6845 euroa ja yli 7-vuotiaasta 2300 euroa vuodessa. Korvauksia maksetaan neljän vuoden ajan. Lohjalle tulevan pakolaismäärän ja arvioidun ikäjakautuman perusteella kustannusten määräksi on arvioitu 310 000-336 000 euroa vuositasolla. Valtiolta saatavat laskennalliset korvaukset ovat 100 815 e/vuosi. Lisäksi tulevat valtiolta saatavat normaalit valtionosuudet esi- ja perusopetuksen kustannuksiin. Valtio korvaa myös pakolaisten osalta ns. erityispalveluiden kustannukset. Näitä erityispalveluja ovat mm. vammaan tai trauman hoitoon tarvittavat palvelut. Summa summarum kunnan kokonaiskustannukset ovat noin 200 000 euroa. Jos vastakkainasetteluja tässä haluttaisiin hakea, voisi todeta että vastaava summa kuluu noin kahden lapsen lastensuojelusijoitukseen vuodessa.
Tällä kaupungin humaanilla päätöksellä ei siis syödä keneltäkään palveluja pois. Sillä summalla ei myöskään paranneta mitään palveluja noin yksioikoisesti. Tulemme tekemään hartiavoimin työtä sen eteen että kaupunkimme talous kohenee. Kaikille on myös edelleen tärkeää että vanhustemme asiat hoidetaan jatkossa paremmin. Lastensuojelun muuttuminen osittain omaksi tuotannoksi on jo tuonut säästöjä. Palveluverkkoa ja palvelujen tuotantotapoja tarkastelemalla voimme löytää uusia taloudellisempia tapoja palvelujen järjestämiseen. Valitettava tosiasia taitaa olla että palveluverkkomme ylläpidettäväksi on liian tiheä. Edessä on ikäviä mutta välttämättömiä päätöksiä. Veikkaan että nämä ovat sitten seuraavia suuria tunteita ja keskusteluja herättäviä vaikeita kysymyksiä.
Asiat eivät ole mielestäni siis ainoastaan mustavalkoisia. Aina on olemassa muitakin sävyjä. Jos jollain on hätä, itselleni sillä ei ole merkitystä onko hätä kilometrin vai tuhansien kilometrien päässä. Vastassa oleva avun tarvitsija on aina ihminen. Yhtä arvokas ja oikeutettu apuun kuin kuka tahansa meistä. Toivon Joulurauhaa kaikille!
Sari Huttu-Méling
kaupunginvaltuutettu