Teksti on
”Mä toivoisin 20 euron lahjakorttia Prismaan, kun sieltä saa kaikkea.”
”Mä haluisin sukkia, ettei tarttis koulussa hävetä, kun kaikissa sukissa on reikä.”
”Toivon lahjakorttia joko kahvilaan tai Mäkkäriin, jotta voisin joskus mennä mukaan, kun kaverit menee koulun jälkeen siellä käymään.”
”Toivoisin lippistä, sellasta siistii, ei mitään pikkulasten juttua.”
”Mä haaveilen kuulokkeista, mutta tiedän, että ne on ihan liian kalliit.”
”Minä toivon omia tusseja, joilla värittäisin tosi varovasti, että ne olis pitkään tosi hyvät.”
”Toivon Fazerin sinisen suklaalevyn.”
Nämä ovat vähävaraisten perheiden lasten lahjatoiveita, joita minulle on vuosien saatossa välitetty, kun olen kerännyt joulumuistamisia lohjalaisille perheille. Viime aikoina lehdissä on kirjoiteltu kalliista lahjatoiveista, joita esim. Joulupuu-keräykseen on tullut. On surullista, että monen auttamisen halu hyytyy, kun esitetyt toiveet ovat satojen eurojen arvoisia. Ja samalla harmittaa se, että tällaisten pyyntöjen ja niistä tehtyjen juttujen kautta välittyy kuva, että vähävaraisten perheiden lapset ja nuoret ovat ahneita ja epäkiitollisia.
Olen jo usean joulun ajan käynyt joulun alla viemässä muutamien perheiden kotiin jouluruokia tai lahjoja. Ja jokaisessa paikassa vastaanotto on ollut äärimmäisen kiitollinen. Usein on halattu pitkään ja kyyneleet ovat olleet niin minun kuin jouluviemisiä vastaanottaneiden äitien ja isien silmissä. Lähes aina olen kuullut toteamuksen, että ilman apua olisi joulu ollut vain päivä muiden päivien joukossa. Ei kinkkua, ei konvehteja, ei lahjoja. Aina voimme toki todeta, että eikös joulun tunnelma synny läheisten ihmisten kanssa olemisesta ja rauhoittumisesta. Näinhän se on, mutta ehkä kuitenkin meistä jokainen voi hetkeksi pysähtyä miettimään, että onko myös ruualla ja pienillä paketeilla sijansa etenkin lasten joulussa. Ja ehkä pienen ajatuksen voi myös suoda sille, miltä tuntuu lapsesta tai nuoresta joulun jälkeen kaveriporukassa, kun muut puhuvat saamistaan lahjoista, jos ei itse ole saanut yhtään mitään. Silloin se lahjakortti kahvilaan tai uusi, juuri oikeanlainen lippis, voi olla äärimmäisen arvokas lahja.
Kiitos teille kaikille, jotka tänäkin jouluna olette mahdollistaneet joulun myös heille, joiden taloudellinen tilanne on juuri nyt poikkeuksellisen haastava. Teitä auttajia on paljon, kuten on avun tarvitsijoitakin. Te olette auttaneet monin eri tavoin. Olette tehneet lahjoituksia eri järjestöille tai osallistuneet paikallisten toimijoiden, kuten Lohjan Ruoka-apuryhmän organisoimaan jouluapuun. Jokainen lahjoitettu kinkku, konvehtipaketti ja lahjakortti tuovat palan joulua jonkun perheen kotiin. Jotta tämä annettu apu myös ohjautuu perheille, tekee taustalla pyyteettömästi työtä suuri joukko vapaaehtoisia. Lahjoittajien lisäksi valtava kiitos kaikille vapaaehtoisille, kuten Ruoka-apuryhmän Merjalle, Jonnalle, Nooralle ja Saijalle, jotka ovat antaneet yhteensä satoja tunteja omaa aikaansa mahdollistaen siten kymmenien lapsiperheiden joulun Lohjalla.
Rauhallista ja murheista vapaata joulua ihan jokaiselle! Pidetään toisistamme huolta.
Kirjoittaja on ihminen, joka uskoo ihmisten hyvyyteen