Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, virkamiehet ja muut läsnäolija ja katselijat netti-tv:n äärellä.
Lohjan kaupungin tilinpäätös 2018 on poikkeuksellisen huono.
Kaupungin tulot laskivat jo toista vuotta peräkkäin.
Tilannetta vaikeutti verotuksessa ilmentynyt arviointivirhe.
Tasapainotusohjelman laatimisen myötä huomio siirtyi säästöjen etsintään.
Epävarmuus ja pelko saivat jalansijaa.
Olemme muuttotappiokunta.
Tältä kuulostaa Lohjan viime vuosi suorien lainausten muodossa. Ei hyvältä. Ja samanlaiset puheet tuntuvat jatkuvan edelleen.
Me päättäjät, ja samalla myös kuntalaiset, olemme kuunnelleet nyt reilun vuoden yhtäjaksoista puhetta siitä, miten palvelumme ovat liian kalliita ja investointeja on liikaa. Meillä on liikaa kouluja ja terveysasemia, liikaa päiväkoteja ja ikäihmisten hoitamista. Ilmeisesti myös kadut ja tiet ovat liian hyvässä kunnossa ja varmaan meillä on myös liikaa joukkoliikennettä. Kenties liikaa myös uimarantoja ja pururatoja. Tai ainakin liikaa liian laadukasta varhaiskasvatusta sekä koulutusta! Leikataan, höylätään, heikennetään laatua, vähennetään ja lakkautetaan. Näitä meille on tarjottu päivästä toiseen Lohjan pelastamiseksi.
Ja näin olemme tehneet. Nuijineet virkamiesten esittämiä säästöjä, joista ei saa puhua säästöinä. Mehän tasapainotamme taloutta. Se kuulostaa paremmalta. Mutta mitä seuraavaksi?
Heikkoa kokonaistilannetta ei hetkessä muuksi muuteta. Vuosi -18 oli surkea. Vuodesta -19 tullee toinen samanlainen. Mutta josko jo sitten jotain muutakin.
Investointiemme määrä ja siten myös velkamäärämme tulee olemaan tulevina vuosina suuri. Miten olisi kuitenkin ajatus siitä, että jokainen miljoona, jonka investoimme huolellisesti suunniteltuihin, toimiviin ja sisäilmaltaan terveisiin kouluihin olisi tulevina vuosina säästöä. Henkilöstön sairastaminen vähenee, lasten ja nuorten oppimistulokset paranevat ja koulujen ylläpitokustannukset laskevat.
Tai jos panostamme siihen, että meillä on monimuotoinen kaupunki, jossa palveluita löytyy myös kyliltä tai jos panostaisimme rohkeasti vaikkapa liikuntapaikkoihin tai yleiseen viihtyvyyteen, olisimmeko jälleen muuttovoittoinen kunta?
Tai jos sijoittaisimme miljoonan siihen, että meillä olisi Tarkastuslautakunnankin arviointikertomuksessa ehdottama kattava kuraattorien ja psykologien sekä perhetyöntekijöiden verkosto tarjolla lapsille, nuorille ja heidän perheilleen, saisimmeko seuraavassa viidessä vuodessa kenties ne kymmenen miljoonan euron säästöt lastensuojelusta. Vai jätämmekö edelleen käsitteet ennaltaehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen pelkäksi sanahelinäksi?
Eli josko olisimmekin rohkeita ja ottaisimme mallia muualla tehdyistä panostuksista jatkuvan leikkaamisten sijaan.
Kotka on panostanut pitkäjänteisesti kaupungin puistoalueisiin. Tällä hetkellä kaupunki on tunnettu kautta Suomen ja turistien määrä on moninkertaistunut. Kaupungin imago on myös parantunut. Imatra on panostanut hyvinvointineuvoloihin ja siten lapsiperheiden tukemiseen varhaisessa vaiheessa. Tällä on saatu huostaanottojen määrä laskemaan ja lastensuojelun kustannukset alenemaan miljoonilla. Sotkamo on panostanut liikuntaan ja urheiluun lukuisissa eri muodoissa. Sinne muuttaa nyt lohjalaisiakin nuoria, koska sinne on suunnannut suuri joukko muitakin aktiiviurheilijoita. Pudasjärvi rakensi suuren hirsikampuksen, joka on vetänyt paikalle väkeä aina Japania myöten. Näissä kunnissa on uskallettu satsata tulevaisuuteen. Uskallettu sijoittaa ensin rahaa, jotta sijoitus poikisi vuosien saatossa tuottoja tai säästöjä. Meillä ei tätä rohkeutta ole ollut.
Arviointikertomuksessa on onneksi paljon myös positiivisia lauseita. Niin palvelutuotannon käytäntöjä kuin tietojärjestelmiä on parannettu. Tonttien luovutusprosesseja on tehostettu jne. Olisi hienoa, jos vielä saisimme ne alueet, joille kysyntää on, eli esim. Muijalan, kaavoitukseen ja myyntiin mahdollisimman pian.
Kaupunginjohtajamme sanoin: ”Talouden huonoja vuosia seuraavat paremmat vuodet. Nyt on aika kääntää katse kohti ratkaisuja, joilla käänne Lohjan taloudessa saadaan aikaan.” Nyt on siis aika pysähtyä hetkeksi miettimään, miten voisimme saada kaupunkimme talouden kuntoon siten, ettemme näivetä kaupunkia samalla kokonaan. Meillä on kaunis luonto, mutta edes meille Vihreille se ei yksinomaan riitä tuomaan onnea ja autuutta. Me emme voi riipiä alas kulttuuria, matkailua, kylien palveluita ja tapahtumia ilman, että ammumme samalla itseämme jalkaan. Siitä haavasta voi tulla kuolettava.
Vaikka sekä tilinpäätöksessä että arviointikertomuksessa oli omat haasteensa niin tulosten kuin jatkotoimienkin kirjaamisenkin osalta, on meidän nyt tämä kalkki nieltävä. Peiliin katsomiseen on syytä niin virkamiehillä kuin päättäjilläkin. Me päättäjät emme voi syyttää yksin virkamiehiä siitä, että budjetti ei pitänyt. Me emme ole aina antaneet mahdollisuuksia kehittää toimialoja siten, miten olisi talouden näkökulmasta kenties ollut järkevintä. Toisaalta me päättäjät emme ole aina saaneet riittävän kattavia ja vakuuttavia esittelyjä, jotta olisimme rohkaistuneet tekemään parhaita mahdollisia päätöksiä. Kun nyt katsomme peiliin toivokaamme, että sieltä kurkistaa itse kullekin pieni pilkahdus rohkeutta tehdä kauaskantoisia ratkaisuja, joilla Lohjan kehitys muutetaan positiiviseksi tulevina vuosina.
Vihreä valtuustoryhmä hyväksyy tilinpäätöksen ja arviointikertomuksen.
Laura Skaffari