Julkaistu mielipidekirjoituksena Länsi-Uusimaassa 5.3.2014.
Viimeisen vuoden aikana olemme saaneet kuulla Lohjan kasvustrategiasta, Paloniemen uusia, hyvätuloisia veronmaksajia houkuttelevasta uudesta kaupunginosasta sekä Porlan varaamisesta ”maisema-asumiseen”. Suunnitelmat perustuvat ajatukseen, että Lohjalle muuttaa kymmeniäkin tuhansia uusia asukkaita tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. En kysy, löytyykö näitä tuhansia ja tuhansia muuttajia. Mutta kysyn, miten käy nykyisten lohjalaisten?
Lohjan vuoden 2005 muuttoliikettä luodannut tutkimus osoitti luonnon olevan vetovoimatekijänä ykkösen. Turvallinen, viihtyisä ja lapsiystävällinen asuinympäristö olivat myös tulomuuttajien odotuksissa. Mutta päätöksenteossa eivät nämä tekijät Lohjalla näy. Viimeisin esimerkki konkretisoituu kaupungin halukkuutena siirtää ruotsinkielisen ala-asteen oppilaita keskustasta Virkkalaan (L-U 3.3.). Suomeksi: asukkaiden odotukset keskusta-asumisen eduista ja lapsiystävällisyydestä eivät aina toteudu.
Silti asukkaat ovat asuinpaikkansa valinneet tietyin odotuksin. Lohjan vetovoima ja asumistyytyväisyyden kulmakivi löytyy (vielä) pikkukaupunkimaisuudessa, johon yhdistyy harju- ja järviluonto, ja jossa olisi mahdollista viettää ihmisen kokoista elämää. Ala-astelaisetkin pääsevät kouluihinsa itsenäisesti, vailla tarvetta koulukyydityksiin (toistaiseksi).
Pikkukaupunki on kuitenkin kirosana kaupungin hallinnossa. Pikkukaupunki ei ole ”oikea” kaupunki, vaan siitä on tehtävä sellainen. OK – tehdään sitten. Kaupunkiin kuuluu elävyys, viihtyisyys ja asuttavuus, palvelut sekä asuntotarjonnan ja asukasrakenteen monipuolisuus. Osa asuntotuotannosta on oltava myös kohtuuhintaista. Nykyinen uudistuotanto on kuitenkin kaukana tästä eikä monipuolisuuttakaan voi kiitellä; vuokratuotantokin on olematonta. Kaupunkiin kuuluisi myös historiallinen kerrostuneisuus. Ja mitä tehdään Lohjalla? Systemaattisesti päästetään vanhat rakennukset huonoon kuntoon, minkä jälkeen jyrätään kaikki vanha pois ja rakennetaan tilalle kalliita kerrostaloneliöitä.
Kaupungilla ei ole tarjota kaupunkia – ei ole asukkaiden yhteisiä olohuoneita, ei tiloja synnyttää lohjalaista kaupunkikulttuuria, ei ylpeyttä omasta historiasta eikä edes nykyisyydestä. Kaikki tämä johtaa aikaa myöten asukaskunnan suodattumiseen: keskustan ikärakenne vinoutuu, perheet kaikkoavat muualle, kaupunkikeskusta jatkaa näivettymistään. Markkinointisanomaa kerrakseen?
Eija Hasu
Ympäristö- ja rakennuslautakunnan jäsen