Julkaistu Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-palstalla 16.12.2013.
Osallistuin valtakunnalliseen Job Shadow – Päivä johtajana -tempaukseen marraskuun 20. päivänä. Poimin aamulla Helsinkiin töihin lähtiessäni mukaani Lohjalta nuoren merkonomi -opiskelijan. Hän kulki varjonani yhden työpäivän ajan. Kyseiseen työpäivääni sisältyi kaikenlaisia normaaleja työtehtäviä. Päivän ohjelmaan sisältyi myös yhteistyökokous, jonka aihepiiri sattumoisin käsitteli opiskelijoita. Päivä oli normaalia rauhallisempi ja ehdin kertomaan aika paljon työhöni liittyvistä asioista. Iltapäivällä palasimme yhtä matkaa takaisin Lohjalle. Kaiken kaikkiaan kokemus oli oikein mukava ja aistin opiskelijankin kokeneen päivän myönteisenä ja olevan tyytyväinen päivän antiin. Nuorten tulisi saada mahdollisimman paljon kokemuksia ja kosketuspintoja aitoon työelämään. Tämä Job Shadow -tempaus oli yksi hyvä tilaisuus siihen. Toivottavasti jatkossakin järjestetään vastaavanlaisia tempauksia ja mahdollisimman moni työnantaja ja yritys lähtisivät mukaan toimintaan.
Työmatkoillani tulee yleensä kuunneltua radiota ja eräänä päivänä radion aamujuontajat pohdiskelivat, miten hyvin ihmiset todellisuudessa tuntevat Facebookin ystäviään. Netti ystävyyttä kun pidetään usein kovin pinnallisena. Juontajat kuitenkin asettivat kyseenalaiseksi sen, kuinka hyvin ihmiset lopulta tuntevat kadulla vastaan tulevat tuttavansa, jotka kohdataan face-to-face. Saatettaan jutella hetki kohdatessa ja vaihdetaan nopeasti kuulumiset. Radiojuontajien keskustelu kääntyi lopulta aivan päälaelleen ja he totesivat, että oikeastaan Facebook -ystävät opitaankin tuntemaan paljon paremmin kuin ne ystävät, jotka tunnetaan ”vain livenä”.
Jos on työn kuva muuttunut monella alalla viime vuosina, niin myös työnhakutavat ovat muuttuneet. Työn hakeminen edellyttää jo melko edistynyttä osaamista verkkoympäristöissä toimimisesta. Taakse ovat jääneet ajat, jolloin työnantajille lähetettiin paperisia työpaikkahakemuksia. Aina hakemuksia ei lähetetä enää edes sähköpostien liitetiedostoina tai täyttämällä työnantajien verkkolomakkeita. Aktiivisen työnhakijan tulee näkyä verkkoympäristössä, luoda verkkoon hakijaprofiileja, verkostoitua ja olla työnantajien löydettävissä. Kaikille tällainen verkkoympäristössä toimiminen, sosiaalisuus ja avoimuus verkossa eivät ole niinkään luontevaa ja monien mielestä se tuntuu vieraalta tavalta toimia. Palvelujen ja toimintojen siirtyminen entistä enemmän verkkoympäristöön ovat luoneet olosuhteet, jossa yhä useampi on vaarassa tippua väliinputoajana tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. Syrjäytymisvaarassa ovat esim. maahanmuuttajat, pitkäaikaistyöttömät tai vanhukset. Kaikkien ei ole mahdollista hankkia itselleen tarvittavia laitteita tai osaamista. Edelleen on löydyttävä rinnakkaisia palveluita niitä tarvitseville.
Entä missä viipyy otsikossa mainittu valo? Maailmanlaajuisen taantuman pitkittyminen ja kuluttajien kokema epävarmuus ovat antaneet odottaa valon näkymistä tunnelin päässä. Pian on jo talvipäivän seisaus ja kevättä kohti mennään. Sieltä se jo on tulossa. Ihana valo!
Annmarie Kuurto
kaupunginvaltuutettu