Julkaistu Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-palstalla elokuun 2013 lopussa.
Kaupungintalolla järjestettiin 12.8. Steten (Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi) seminaari ”Syrjäytyneet nuoret ja radikalisoitumisen riski virtuaaliaikakautena”. Valtuustosali oli täynnä, sillä ajankohtaisempaa aihetta on vaikea hakea. Vaikka Suomessa terrorismi ja ääriajatteluun perustuvat väkivaltarikkomukset ovat vielä vähäisiä, on täysin mahdollista, että ne lisääntyvät meilläkin.
Syrjäytymisen riski on todellinen, jos nuori kokee yksinäisyyttä ja rakkaudettomuutta. Jos tähän lisätään puutteelliset sosiaaliset taidot, erikoiset kiinnostuksen kohteet, masentuneisuus ja tarpeettomuuden tunne, on riski jo suuri. Eristäytyminen ja yksinäisyys aiheuttavat väistämättä fantasiointia. Nuori suorastaan janoaa päästä mukaan edes johonkin ryhmään, joka hyväksyisi hänet. Katkeruus ja vääryyden kokemukset saavat aikaan tunteen, ettei koettua tuskaa tai vääryyttä voi eikä pysty jakamaan muille muutoin kuin antamalla heidän kokea saman tuskan. Samaan aikaan virtuaalimaailma ja sosiaalinen media mahdollistavat yhteydenpidon jopa toisella puolella maapalloa asuviin samanmielisiin.Verkossa tapahtuva, nimimerkillä käyty keskustelu on helpompaa kuin kasvotusten käyty dialogi. Samanhenkiset nettituttavat lietsovat toisiaan, eikä kukaan vihellä peliä poikki. Syrjäytynyt on altis propagandalle ja suoranaisille valheille.
Eräs alustajista, nuorisolääkäri Elina Hermansson, totesi, että nykymaailmassa aikuistuminen on huomattavasti haastavampaa kuin aikaisemmin. Nykyajan lapsilla ja nuorilla on ”kaikkea”. Heidän täytyy tehdä kaikki ideologiset ja identiteettiä rakentavat valinnat itse, sillä vaihtoehtojen kirjo on valtava. Nuoret tarvitsevat tähän aikuisten tukea, vaikka saattavatkin vaikuttaa itsenäisiltä ja pärjääviltä.
Mikä avuksi, jotteivät esimerkiksi koulusurmat pääse toistumaan? Kaikilla luennoitsijoilla oli samansuuntaiset neuvot: varhainen puuttuminen ja tuki, ennaltaehkäisy, moniammatillisuus, yhteisöllisyyden lisääminen, suvaitsevaisuus ja eriarvoisuuden vähentäminen. Mikäli jollain lapsella tai nuorella epäillään vaikkapa jotain autismin kirjon sairautta, kuten aspergeria, se olisi saatava diagnosoitua mahdollisimman pian, jotta täsmällistä apua saataisiin annettua ajoissa. On vaarallista lähteä leikkaamaan ennaltaehkäisevästä työstä, vaikka elämmekin taloudellisesti vaikeita aikoja.
Seminaarissa alustaneen nettipoliisi Saarisen mukaan on ensiarvoisen tärkeää, että nuorten parissa työskentelevät henkilöt ovat myös virtuaalimaailmassa, olkoot he sitten poliiseja, sosiaalityöntekijöitä tai opettajia. Saarinen kuitenkin muistutti, että vastuu on meillä kaikilla, ei ainoastaan kuntien tai valtion viranomaisilla. Esimerkiksi kiusaamiseen on puututtava nopeasti.
Mitä me tavalliset kansalaiset voimme tehdä? Meillä vanhemmilla, kasvattajilla ja yhdistyksissä ja järjestöissä toimivilla kuntalaisilla on suuret mahdollisuudet auttaa lähellämme kasvavia lapsia ja nuoria. Hermanssonin mukaan he eivät vaadi mahdottomia: he tarvitsevat ainakin yhden ihmisen, jota rakastaa ja joka rakastaa. Heidän täytyy voida tuntea itsensä tarpeelliseksi ja kokea kuuluvansa johonkin yhteisöön, joka hyväksyy heidät sellaisina kuin he ovat. Ei muuta. Tehtävä ei liene mahdoton.
Paula Nordström