(Kirjoitus julkaistu Länsi-Uusimaa -lehdessä 10.8.2013 Kirjoittajavieras -palstalla)
Kesälomakauden päättyessä työntekijät palaavat työpaikoilleen. Kaikille työmahdollisuuksia ei ole riittänyt ja Uudenmaan TE-toimiston työllisyyskatsauksen mukaan kesäkuussa työttömiä työnhakijoita Uudenmaalla oli lähes 75 000.
Kun työtä ei ole tarjolla lähellä kotia, työtä on etsittävä kauempaa. Monille tämä tarkoittaa päivittäistä matkustamista. Työmatkaliikennettä, joka suuntautuu oman asuinkunnan ulkopuolelle, kutsutaan pendelöinniksi.
Pendelöinti on viime aikoina kiinnostanut erityisen paljon kuntarajoja pohdittaessa. Yhtenä tarkastelukulmana ovat olleet juuri työssäkäyntialueet. Valtaosa pendelöinnistä suuntautuu pääkaupunkiseudulle, jonne kohdistuu valtavat liikennevirrat ja jonne lohjalaisten pendelöijien pääjoukko matkaa päivittäin.
Pendelöijät eivät ole kovinkaan homogeeninen joukko ja sen taustalta löytyy monenlaisia tekijöitä. Kaikki eivät voi valita työmatkaansa vaikkapa asuntojen hinnan tai työmarkkinatekijöiden takia.
Monille asumiseen liittyvät tekijät vaikuttavat siihen, että valinnaksi tulevat pitkät työmatkat. Lasten takia halutaan valita turvallisempi asuinpaikka, omassa puutarhassa voidaan kasvattaa todellista lähiruokaa, voidaan kulkea luonnossa ja nauttia sen hiljaisuudesta tai lähteä omalta pihalta suoraan hiihtoladulle. Nämä ovat juuri niitä Lohjalla asumisen parhaita puolia.
Ei ole samantekevää millä tavoin kukin työmatkansa järjestää. Pitkät työmatkat paitsi aiheuttavat ympäristökuormitusta, käyvät kulkijalleen raskaiksi ja kuluttavat paljon viikoittaista vapaa-aikaa.
Kuulun siihen pendelöijien joukkoon, joka matkaa päivittäin Lohjalta pääkaupunkiseudulle. Normaalisti taitan työmatkani ensin autolla Siuntioon, sieltä junalla Pasilaan ja loppumatkan jalkaisin työpaikalleni. Yhdensuuntaiseen työmatkaan kuluu aikaa hieman yli tunti.
Junalla matkustamisessa erityisen hyvää on se, että ajan voi hyödyntää vaikkapa työntekoon, päivän lehtien tai kirjojen lukemiseen, musiikin kuunteluun tai rentoutumiseen. Itse ole nauttinut siitä, että voin aamulla jatkaa vielä pikkuisen kesken jääneitä uniani ja paluumatkalla voin nollata päivän työasiat rentoutumalla. Tällä on suuri merkitys oman jaksamisen kannalta.
Kesällä kuljin lyhyen aikaa työssä omalla autollani ja totesin kuinka paljon raskaampaa ja stressaavampaa se onkaan. Aikaa säästyi joitakin minuutteja, kun liikennettä oli vähän, mutta ruuhkien lisääntyessä ajansäästöäkään ei synny. Monet kokevat omalla autolla liikkumisen vapaudeksi, mutten kutsuisi Turunväylän ruuhkissa istumista vapaudeksi.
Olen junamatkoillani tutustunut moniin mukaviin ”junakavereihin”. Ilahduttavan moni lohjalainen onkin löytänyt tämän hyvän reittivaihtoehdon.
Annmarie Kuurto
Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja