/mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaa 7.8.2012/
Kiitos Matti Kuittiselle mielipidekirjoituksesta (L-U 2.8.), joka varmasti viimeistään herättää tarkkailemaan kaupunkikeskustamme muuttumista. Lohjan keskusta-alueesta on tehty toinen toistaan ansiokkaampia selvityksiä. Myös kaupungin strategia on tunnistanut Lohjanjärven ja harjun vetovoimaisuuden. Vaan eipä nämä strategiat ja selvitykset jalkaudu käytännön tekemiseen. Kuten yksi kaupungin virkamiehistä totesi päätöksenteon periaatteista kysyttäessä ”Kyllähän sitä kaikenlaisia strategioita kirjoitellaan, mutta…” Niin, eivät ne käytännön päätöksenteossa tai tekemisessä näy.
Harjun kohdalla lienee kyse tavoitteesta avata näkymät mahdolliselle hotellille. Puita kuitenkin kaadetaan ilmeisen sattumanvaraisesti. Ei puhettakaan suunnitelmallisesta kaupunkimetsän hoidosta, johon kuuluisi aluskasvillisuuden ja puuston säännöllinen mutta harkittu harvennus. Nyt puuston kasvuolosuhteet muuttuvat äkillisesti – toivottavasti jäljelle jätetyt puut selviävät tulevista myrskyistä.
Samalla kun harjua parturoidaan, toisaalla ”nautitaan” umpeen kasvavista ja pusikoituvista rantamaisemista. Esimerkiksi Porlan ainutlaatuinen rantaraitti on kapeimmillaan vain metrin luokkaa. Pyöräilevät lapset, koiranulkoiluttajat, pyörätuolilla liikkuvat – kaikki vaatisivat hieman leveämmän kaistaleen turvalliseen liikkumiseen ja vastaantulijan kohtaamiseen, etenkin, kun reitillä mielellään myös pysähtelee ja tarkkailee luontoelämää. Ja olisi hieman anteliaampi järvimaisemakin mielekäs lisä liikkumiseen.
Hyvä kaupunkiarki syntyy muun muassa elvyttävyyden kokemuksista. Tutkimukset korostavat erityisesti luonnonmaisemien ja kaupunkivihreän merkitystä. Viihtyisä ympäristö houkuttaa myös pohtimaan liikkumisvalintoja. Auton tai mopon sijaan saatetaan lähteä liikkeelle jalan tai pyörin. Tässä tavoitteessa edesauttavat huolellisesti suunnitellut, innostavat, vuoden ympäri turvalliset ja elämykselliset kevyen liikenteen reitit. Ne tarjoaisivat niin asiointimahdollisuuksia kuin sosiaalisia kohtaamisia, kuntoilua, kauniita näkymiä levähdyspaikkoineen ja paikoin hiljaisuuttakin. Samalla reitistöt toimisivat kaupungin eri alueita yhdistävänä verkostona ja omanlaisinaan ekologisina käytävinä. Tässä suunnittelussa olisi niin sanottu viheraluekaava tarpeellinen ja suorastaan välttämätön!
Tulevia kuntavaaleja ajatellen toivon, että itse kukin pysähtyisi pohtimaan kotikaupunkimme tulevaisuutta ja kehittämisen lähtökohtia. Kaupunkiasumisen kehittämisen tavoitteeksi on kansainvälisillä areenoilla tunnistettu ”liveability”, joka korostaa arjen elämyksellisyyttä ja koettua turvallisuutta. Tähän turvallisuuteen liittyy sekä liikkumisen turvallisuus että ymmärrys ja tieto kaupungin kehittämistoimista. Jos asukkailta puuttuu todelliset vaikuttamisen mahdollisuudet ja muutokset lyövät silmille yllättäen, synnyttää se turvattomuutta ja lopulta jopa välinpitämättömyyttä omaa asuinympäristöä kohtaan.
Jos kaupunkia suunnitellaan vain kaupallisten ehtojen ja autoilun ohjaamana, vailla aktiivista asukaskokemusten ja -tarpeiden kuulemista, saattaa unohtua se tärkein: turvallinen ja elämyksellinen arki, johon jokaisen kaupunkilaisen tulisi olla oikeutettu, asumismuodosta, maksukyvystä ja mahdollisista liikkumisrajoitteista riippumatta.
Eija Hasu
Maisema-arkkitehti, KTM (vihr.)
Lohja