Lohjan Vihreät – alkuperäiseltä nimeltään Lohjanharjun Vihreät – perustettiin
Lohjan Vihreiden 30v logo
Kalevalan päivänä, 28.2.1991.
Vihreää liikehdintää Lohjan seudulla oli jo ennen sitä, ja vaaleihin osallistumistakin tavoiteltiin jo vuonna 1984. Lohjalaisittain näyttävään lehtikirjoitteluun päätyi Lohjan vihreiden ehdokaslistojen myöhästyminen vaalien ehdokasasettelussa. Täpärä muutaman minuutin myöhästyminen tapahtui sekä kunnassa että kaupungissa. Asia harmitti, mutta vihreää toimintaa se ei kuitenkaan lopettanut. – Valtuuston ulkopuolellakin voi vaikuttaa, totesi Leena Påhlson-Saarinen Länsi-Uusimaan haastattelussa 23.10.1984. Ilmasto- ja ympäristöasiat olivat Vihreän liikkeen tavoitelistan kärjessä.
Lohjanharjun Vihreiden ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Lohjan nimismies Reino Huttunen, joka oli maaliskuun 1991 eduskuntavaaleissa myös vihreiden kansanedustajaehdokkaana. Huttusen oli asettanut ehdolle Vihreän liiton Uudenmaan piiri, koska paikallisyhdistystä ei ehditty perustaa ennen ehdokaslistojen jättämistä.
Perustajajäseniin kuuluivat muun muassa filosofi, aikuiskasvatuksen emeritusprofessori Urpo Harva, joka oli aktiivinen, valtakunnallisesti tunnettu yhteiskunnallinen keskustelija, ja Suomen Nyrkkeilyliiton silloinen toiminnanjohtaja Matti Korkala.
Kuntavaaleissa 1992 edustajia molempien Lohjien valtuustoon
Sekä Lohjan kaupunki että kunta saivat lokakuun 1992 kuntavaaleissa ensimmäiset vihreät valtuutettunsa. Kaupungin 35-jäseniseen valtuustoon valittiin kolme vihreää: Reino Huttunen, Annukka Sydänmaa ja Ismo Voutilainen ja kunnan 43-jäseniseen neljä: Soile Makkonen, Stig Lönnqvist, Katariina Koponen ja Heikki Karjalainen.
Terveydenhuolto-oppilaitoksen opettaja Soile Makkonen oli 351 äänellä koko Lohjan kunnan äänikuningatar.
Vuonna 1992 vauhtia vaaleihin saatiin mm. kierrätysmuotinäytöksestä. Asut koottiin kirpputoreilta.
Kuntavaalien alla Lohjanharjun Vihreiden naiset järjestivät muotinäytöksen, johon esiteltävät asut haettiin Lohjan kierrätyskeskuksesta ja kirpputoreilta.
– Vihreille säästäminen on elämäntapa, emmekä halua vaalikampanjassammekaan väittää, etteikö säästäminen myös kunnallisella tasolla olisi välttämätöntä, totesivat tilaisuuden järjestäjät Annukka Sydänmaa, Terttu Tolvanen, Katariina Koponen ja Soile Makkonen Länsi-Uusimaa-lehden jutussa.
Vihreä vaara kääntyi lähes yksimielisyydeksi
Lohjanharjun Vihreät järjesti syksyn 1992 historiallisen kuntavaalivoiton kunniaksi juhlan ravintola Gasthausissa. Puhujaksi kutsuttiin vihreitä usein kitkerästi arvostellut Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Matti Pajuoja, jolle annettiin teemaksi ”Vihreä villitys – punainen vaate?”
Vuoden 1992 vaalien jälkeen juhlittiin ja luotiin suhteita.
Jotkut arvelivat, ettei Pajuoja uskaltautuisi paikalle, mutta sinne hän ilmestyi – ja piti hyvän puheen.
Yhteisiä näkemyksiä Vihreiden kanssa löytyi muun muassa rantojen suojavyöhykkeistä ja tarpeettomista tiehankkeista.
Vihreät tarjosivat juhlapuhujalle päivällisen ja lahjoittivat tilaisuuden päätteeksi Vihreiden paidan.
Kuntaliitokselle enemmistön tuki
1990-luvun puolivälissä puuhattiin Lohjan kaupungin ja kunnan välistä kuntaliitosta. Siitä järjestettiin neuvoa antava kansanäänestys 1995 eduskuntavaalien yhteydessä. Enemmistö antoi kuntaliitokselle selvän tukensa.
Vuodenvaihteessa 1996-97 Lohjan kunnan rajakyltti oli paikallaan viimeisiä hetkiä.
”Kunnan puolella vihreiden ryhmässä oltiin melko kriittisiä kuntaliitokselle, joskaan sitä ei nähty mustavalkoisena asiana. Kansanäänestyksen tulokseen tyydyttiin mukisematta”, muistelee valtuutettu Heikki Karjalainen.
Vuoden 1996 kuntavaalit järjestettiin jo yhdistyneen Lohjan nimissä. Lohjan 51-jäseniseen valtuustoon menivät läpi vain Ismo Voutilainen ja Katariina Koponen.
Valtuustossa puitiin muun muassa hypermarketien tuloa Lohjalle.
”Vesitornin kupeeseen oli suunnitteilla jättimarket, mutta se kariutui siihen, kun Prismaa alettiin suunnitella vanhan linja-autoaseman paikalle ja Citymarketia laajennettiin Tynninharjulla”, Ismo Voutilainen muistelee.
Ääniharavana Uma Aaltonen
Vuoden 2000 kuntavaaleihin Lohjanharjun Vihreät saivat ehdokkaakseen todellisen äänimagneetin, nuorison seksivalistajana tunnetun toimittaja Uma Aaltosen. Ehdokkaita oli kaikkiaan yhdeksän, ja läpi meni Uman lisäksi kaksi muutakin ensikertalaista, Raijaliisa Pöllänen (nyk. Jääskeläinen) ja Maija Aalto (nyk. Repola).
Kuvassa Lohjanharjun Vihreiden kokous. Vasemmalta Jarmo Pasanen, Paula Nordström ja Ismo Voutilainen ja selin Erja Vaarala
”Linja-autoaseman tilalle suunniteltu uusi rakennus puhutti, piirustuksia selattiin ja istuttiin selontekoja kuuntelemassa. Puita ja kasvillisuutta luvattiin katolle ja vaikka mitä – lopputulos oli kuitenkin aivan toisenlainen”, Raijaliisa Jääskeläinen muistelee.
Valtuustokautensa loppupuolella Uma Aaltonen nousi varapaikalta myös EU-parlamenttiin, mikä rajoitti hänen valtuustotyöskentelyään.
Jätteenpoltto kuumensi tunteita
Mielenosoitus puhtaan ilman puolesta.
Kuntavaaleissa 2004 Lohjanharjun Vihreillä oli 15 ehdokasta, joista valtuustoon pääsivät samat kolme edustajaa kuin edelliselläkin kaudella: Aaltonen, Pöllänen ja Aalto. Uma Aaltonen muutti jo kesällä 2005 Vihtiin, ja hänen tilalleen valtuustoon nousi Ismo Voutilainen.
Vaalikauden suurin kysymys oli maakunnallisen jätteenpolttolaitoksen perustaminen, jota suunniteltiin Kirkniemen paperitehtaan kupeeseen. Laitoksen pelättiin aiheuttavan raskasmetallipäästöjä lähiympäristöön ja valtaisan rekkarallin valtatie 25:lle. Keskustelu kävi kuumana paikallismedioissa, ja aiheen tiimoilta järjestettiin paneelikeskusteluja ja muita yleisötapahtumia.
Myös vihreät vastustivat polttolaitosta, mutta näkökulma oli laajempi: jätteenpoltto sitoisi jätepolitiikan käytännöt pahimmillaan vuosikymmeniksi, vaikka painopisteen pitäisi olla jätteen synnyn ennaltaehkäisyssä ja materiaalien uusiokäytössä, kiertotaloudessa.
Valtuusto hyväksyi 2007 kaavamuutoksen, joka mahdollisti jätteenpolttolaitoksen rakentamisen Kirkniemeen, mutta laitos päätettiin lopulta sijoittaa Vantaalle.
Lohjasta tuli Reilu ja liityttiin HINKUUN
Vihreät kokosi vuoden 2008 kuntavaaleihin 42 ehdokasta ja tuplasi valtuutettujen määrän kolmesta kuuteen. Valtuustoon nousivat Anita Lindevall, Sari Huttu-Méling (nyk. Huttu), Mirva Aittola, Jarmo Pasanen, Paula Nordström ja Erkki Lanne. Heistä vain Nordströmillä oli aikaisempaa valtuustokokemusta, kun hän oli vuoden 2008 lopulla varavaltuutettuna korvannut Turkuun muuttaneen Raijaliisa Jääskeläisen.
Valtuustokaudella painittiin jälleen kuntaliitosten kanssa. Sammatti oli liittynyt Lohjaan 2009, Karjalohjan kanssa liitoksesta oli sovittu 2013, mutta Inkoon, Siuntion ja Nummi-Pusulan kanssa aloitettiin neuvottelut.
Inkoo jättäytyi sivuun jo alussa, mutta Siuntion ja Nummi-Pusulan kanssa edettiin valtuustojen äänestyksiin. Lopulta myös Siuntio vetäytyi, vaikka valtuusto oli alun perin ehtinyt liitoksen hyväksyä. Lohjan vihreiden valtuutettujen enemmistö kannatti laajaa kuntaliitosta.
Kaupunginjohtaja Simo Juva sai vuonna 2010 ottaa vastaan Reilun kaupan kaupunki -sertifikaatin. Tunnustuksen hakivat Lohjan Maailmankauppayhdistys ja Lohjan Vihreät.
Vihreät olivat vaalikaudella 2009-2012 aloitteellisia mm. Lohjan pääsyssä Reilun kaupan kaupungiksi viidentenä Suomessa sekä Lohjan liittymisessä HINKU-verkostoon (”Kohti hiilineutraalia kuntaa”), jonka tavoitteisiin kuuluvat 80 prosentin kasvihuonekaasuvähennykset vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.
Lohja kasvoi, puolueen nimeksi Lohjan Vihreät
Syksyllä 2012 Lohjanharjun Vihreät muutti nimensä Lohjan Vihreiksi. Samalla Nummi-Pusulan Vihreät lakkautti oman yhdistyksensä ja sen jäsenet liittyivät Lohjan Vihreisiin.
Kuntavaaleihin Lohjan Vihreät kokosi 76 ehdokkaan täyden listan. Aikaisemmin vihreillä oli ollut Suomessa täysi lista vain pääkaupunkiseudulla Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla sekä suurissa yliopistokaupungeissa Turussa, Tampereella ja Oulussa.
Vaaleissa saavutettiin viisi valtuustopaikkaa, kun kannatus Nummi-Pusulan alueella jäi matalaksi. Valituiksi tulivat Sari Huttu, Annmarie Kuurto, Paula Nordström, Katri Piiparinen ja Eija Tommila.
Ei kerrostaloja Porlaan
Porlasta ei tullut kerrostaloaluetta vaan kaupunkilaisten yhteinen luontokeidas.
Kuntapolitiikassa kuohutti vuonna 2014 Lohjan kaupunkisuunnittelulautakunnan päätös poistaa Porlan alue keskustan osayleiskaavasta ja myöntää rakennusyhtiö Lemminkäiselle suunnitteluvaraus asuntorakentamiselle alueelle.
Vihreät oli valtuuston ainoa ryhmä, joka alusta lähtien johdonmukaisesti vastusti kerrostalojen rakentamista ja halusi kehittää Porlaa virkistysalueena ja monimuotoista luontoa hyödyntävänä puistona.
”Olin kaupunkisuunnittelulautakunnassa aluksi ainoa, joka vastusti Lemminkäisen suunnitelmia. Näkemyksiini suhtauduttiin vähätellen tai avoimen pilkallisesti. Porlan kaavamuutoksesta järjestettiin kaupunkilaisille avoimia työpajoja, ja pikkuhiljaa erityisesti vasemmistopuolueille valkeni, miten laajaa vastustus oli. Heidän mielipiteensä alkoi kääntyä”, muistelee kaupunkisuunnittelulautakunnassa vihreitä edustanut Rolf Oinonen.
Kiihkeää polemiikkia aiheen tiimoilta käytiin paikallislehdissä ja eritoten sosiaalisessa mediassa, joka oli lyönyt vahvasti läpi vaikuttamiskanavana.
Lopulta kaupunginhallitus päätti 2016 olla asettamatta kerrostalot sisältävää kaavamuutosta näytteille, ja koko hanke raukesi.
Vaaleja valmisteltiin omassa ”olohuoneessa”
Ryhdikäs luontoarvojen puolustaminen satoi jälleen vihreiden laariin. Kuntavaaleissa 2017 Lohjan Vihreät kokosi taas täyden 76 ehdokkaan listan – tällä kertaa ainoana puolueena Lohjalla.
Vaalien 2017 alla Vihreillä oli ”olohuone” Laurinkadulla. Oiva paikka aktiiviselle vaalityölle.
Vihreät vuokrasivat Laurinkadulta myös vaalitoimiston, ”Vihreän olohuoneen”, jossa järjestettiin kampanjatapahtumia ja tarjottiin pistäytyjille kahvia ja purtavaa kaikkina viikonpäivinä.
Vihreät nappasivat kahden paikan vaalivoiton ja nousivat seitsemällä valtuustopaikallaan Lohjan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi demarien ja kokoomuksen jälkeen. Valtuustoon pääsivät Jani Méling, Laura Skaffari, Paula Nordström, Sanna Benamar, Katri Piiparinen, Annmarie Kuurto ja Urpo Uotila.
Vaalimenestyksensä ansiosta vihreät saivat ensimmäistä kertaa myös Lohjan lautakuntiin kaksi edustajaa.
”Kuluvalla vaalikaudella valtuustoa on askarruttanut erityisesti koulurakennusten kunto ja sisäilmaongelmat. Pyrkimyksenä on luoda terveellinen, turvallinen ja toimiva kouluympäristö, ja vihreät ovat olleet siinä hyvin aktiivisia”, valtuustoryhmän puheenjohtaja Laura Skaffari kertoo.
Katse tulevaisuudessa
Kunnilla riittää haasteita myös tulevaisuudessa. On luotava kestävä taloudellinen perusta sille, että palvelut voidaan turvata tasa-arvoisesti kaikille kuntalaisille. Kuntien on otettava myös isompi vastuu ilmastonmuutoksen hillinnästä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä.
”Pitää uskaltaa katsoa lähivuosia tai vaalikausia pitemmälle. Ekologista näkökulmaa ei voi väistellä eikä vähätellä, ja HINKU-tavoitteiden myötä uusiutuva energia on jo lähtenyt kasvuun. Lapsille ja nuorille on taattava koulun ohessa monipuoliset harrastusmahdollisuudet, vanhusten riittävää hoitoa ja hoivaa unohtamatta.
Ja kulttuuri lisää sekä ihmisen että kunnan elinvoimaa, auttaa meitä löytämään elämällemme merkityksen. Siksi laadukkaita kulttuuripalveluja on syytä puolustaa”, summaa Lohjan Vihreiden nykyinen puheenjohtaja Anne-Mari Vainio.
30-vuotista taivalta on syytä juhlia, mutta samalla valmistaudutaan jo seuraaviin vaaleihin. Vuonna 2021 tuli voimaan laki sosiaali- ja terveydenhuollon hyvinvointialueista, ja jo tammikuussa 2022 valitaan valtavan uudistustyön päättäjät.
Kevään 2017 vaalityötä Lohjan torilla.