Nyt, kun vaalit ovat tulossa ja neuvottelut kunta- ja hyvinvointialan työ- ja virkaehtosopimuksista ovat alkaneet, on hyvä aika kiinnittää huomiota hoitotyön ammattilaisten arkeen.

Hoitotyön ammattilaiset mahdollistavat hyvinvointialueiden tarjoamat palvelut.  Monet ovat valinneet ammattinsa hoitotyön eri osa-alueilta, koska kokevat hoitotyön merkitykselliseksi ja haluavat olla mukana tuottamassa laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita. Työntekijät niin vanhuspalveluissa, hammashuollossa, sairaaloissa, mielenterveyspalveluissa, varhaiskasvatuksessa, kotihoidossa kuin terveyskeskuksissakin tekevät korvaamattoman arvokasta työtä.

Viimeisten vuosien aikana hoitotyön arki on kokenut muutoksia, joihin kukaan ei pystynyt varautumaan ennakkoon. Muutokset ovat koskeneet koko yhteiskuntaa ja monia muitakin ammattiryhmiä, mutta hoitohenkilöstö on joutunut joustamaan monia muita enemmän ja kohtuuttoman paljon. Korona-aikana esimerkiksi hoitohenkilöstön oikeutta vapaiden pitämiseen rajoitettiin ja työnkuva tai työpiste voitiin muuttaa neuvottelematta asiasta. Muutokset sekä uudet vaatimukset oli vain hyväksyttävä, oli jatkettava eteenpäin ja selvittävä.

Toinen suuri muutos tapahtui hyvinvointialueille siirtymisen myötä. Muuttunut tilanne toi mukanaan uuden työnantajan, ennennäkemättömän tavan järjestää sosiaali- ja terveyspalveluita sekä lupauksen paremmasta.  Hoitohenkilöstön piti jälleen hyväksyä, jatkaa eteenpäin ja selvitä.

Hyvinvointialueille siirtymien ei suunnitelmista ja lupauksista huolimatta tuonut mukanaan parempaa huomista, ainakaan vielä. Hyvinvointialueille siirtyminen toi mukanaan palveluiden keskittämisiä, hyvin toimivien palveluiden ja yksiköiden lakkauttamisia, uusia palvelurakenteita sekä haasteita saada asiakkaille heidän tarvitsemaansa apua.

Tehyn teettämän tutkimuksen mukaan monet hoitajat ovat uupuneita ja huolissaan potilasturvallisuuden toteutumisesta. Tutkimuksen mukaan hälyttävän pieni osa hoitajista näkee jaksavansa työssään työuransa loppuun asti. Tulokset ovat erittäin huolestuttavia, mutta ei yllättäviä. Hoitotyössä tämä huolestuttava suuntaus on nähty jo pitkään, ja asiasta on yritetty viestiä eteenpäin, mutta viestiin ei ole reagoitu riittävällä vakavuudella. Hoitohenkilöstön vahva viesti on: Enää ei olla valmiita vain hyväksymään, jatkamaan eteenpäin ja selviämään. Asioiden on muututtava, sillä muuten hoitohenkilöstön jaksaminen loppuu. Ja siihen Suomella ei ole varaa.

Satu Nybäck

Artikkeli on julkaistu Länsi-Uusimaa-lehdessä maaliskuussa 2025