Lohjalla on ainutlaatuiset puitteet erottautua Helsingin alueen kehyskunnista: Etelä-Suomen suurin järvi, kaupunkikeskusta, pientalovaltaisuus ja luonnonläheisyys. Mutta miten Lohjalla mahdollisuutta toteutetaan?
Lohjan kaupungin visio ”Lohja on turvallinen järvenrantakaupunki, jossa viihtyisät asuinympäristöt, monipuolinen kulttuuri, korkeatasoinen osaaminen ja kilpailukykyinen elinkeinoelämä luovat edellytykset hyvinvoinnille” on vaarassa unohtua. Keskustan yleiskaavoituksessa on valittu yksi ainoa tulevaisuusskenaario, joka tukeutuu raidelinjauksen toteutukselle sekä ikääntyvien asumistarpeisiin vastaamiseen kerrostaloasumisen muodossa, jota nyt lohjalaisittain myös maisema-asumiseksi kutsutaan. Kerrostalot mielletään houkuttaviksi vaihtoehdoiksi ensisijaisesti ikääntyvien näkökulmasta, mutta tämäkin edellyttäisi kattavia palveluita – Moision- ja Pappilanpeltojen kaavaillut alueet eivät tätä tarvetta tue.
Onkin huomattava, että maankäytön suunnitelmat toteutuessaan muuttavat ympäristöämme – ja asumisen mahdollisuuksia – pysyvästi. Jos nyt priorisoidaankin ikääntyvien asumistarpeita, ovat tarpeet erilaiset 50 vuoden kuluttua. Yleiskaavoituksella on maankäytön suunnittelussa strateginen luonne, eli sillä luodaan suuntaviivoja tarkemman tason suunnittelulle. Herääkin kysymys, miksi yleiskaavoitus nojaa vain yhteen skenaarioon, raideliikenteen toteutumiseen ja seuraavan 20 vuoden asumistarpeille?
Kaavaluonnoksessa ei ole arvioitu suunnitelmien vaikutuksia. Ehkei myöskään realistisuutta. Ikääntyvien asumisessa lähipalvelut ja omaehtoiseen liikkumiseen motivoiva lähiympäristö ovat keskeisellä sijalla. Kuinka pitkän matkan sinä jatkaisit kantaa kauppakassia 70-vuoden iässä? Maaston korkeuseroja eikä palveluiden sijoittamista asuinalueille ole otettu kaavaluonnoksessa huomioon.
Huolestuttavinta on, että kaavaselostuksessa ei käsitellä lainkaan asumista, asukkaita tai asumistarpeita; sen sijaan asuminen ymmärretään rakennuskannan ja maamerkkien kehittämispotentiaaliksi. Näistä lähtökohdista on vaikea ymmärtää, millä keinoin kaavoitusprosessissa ja edelleen kaupungin kehitystavoitteissa kyetään ylläpitämään, vahvistamaan ja toteuttamaan vision mukaista viihtyisää asumisympäristöä, jos itse asuminen on alistettu kerrosneliömäärän maksimoimiselle.
Samalla keskustan yleiskaavaluonnos on ristiriidassa taajamayleiskaavaluonnoksen kanssa: taajamayleiskaavaluonnoksessa todetaan mm. ”Vahvistetaan asuinalueiden identiteettiä säilyttämällä kulttuurihistoriallisesti arvokasta ympäristöä ja rakennuskantaa sekä huomioimalla alueiden perinteinen mittakaava ja maisemallinen sijainti täydennysrakentamisessa. Luodaan uusille alueille identiteettiä alueiden sovittamisesta paikalliseen maisemaan, sijainnista yhdyskuntarakenteessa ja paikallisesta historiasta. Otetaan huomioon erityisesti työikäisen lapsiperheen tarpeet. Otetaan huomioon elinkaariasumisen tarpeet erityisesti palvelujen läheisyydessä.” Nämä tavoitteet eivät ole tunnistettavia keskustan osayleiskaavaluonnoksessa.
Lohjan kaupungilla on ainutlaatuinen mahdollisuus erottautua kilpailijoistaan, ja tarjota monimuotoista, luonnonläheistä asumista järvi- ja harjumaisemissa, pientaloista kerrostaloihin, niin keskustassa kuin sen läheisyydessä. Nyt keskustan osayleiskaava on kuitenkin muokkaamassa Lohjan imagoa kohti kerrostaloasumisen keskittymää, samalla kun raideliikenteen kilpailevat alueet kuten Espoon Hista ja Helsingin Östersundom painottavat pientalovaltaisuutta. Erottautumista tietysti sekin.
Eija Hasu
Maisema-arkkitehti, KTM
Asumisen tutkija
Lohjalainen lokakuusta 2010
(Länsi-Uusimaa 31.1.2011)