Lohjan kaupunginhallitus päätti 19.5.2008 tarjota liikenne- ja viestintäministeriölle Lohjan alueita mahdollisiksi lentokentän sijoituspaikoiksi. Uuden kentän olisi tarkoitus korvata Helsingin Malmin pienkonekentän nykyiset toiminnot, minkä lisäksi kentällä harjoitettaisiin rahti-, reitti-, ja tilauslentoliikennettä ja kenties myös sotilasilmailua.
Hanke esiteltiin valtuutetuille pikaisesti ja pintapuolisesti, ja muutaman päivän jälkeen se jo tuotiin kaupunginhallituksen käsittelyyn. Menettely oli hätiköityä ja likimain hipoo huonoa hallintotapaa. Edes naapurikunta Inkoota ei informoitu, vaikka suunnitelma koskettaa sitäkin.
Koska kyse on tavattoman laajasta ja useiden ihmisten elinoloihin vaikuttavasta hankkeesta, se olisi pitänyt avata julkiselle kansalaiskeskustelulle ennen kuin minkäänlaista toimivaltaa luovutetaan kaupungin ulkopuolelle. Halutaanko Lohjalle ylipäätään lentokenttää, ja millaisin ehdoin?
Nyt on ehditty aiheuttaa kiusaa erityisesti Nummenkylän ja Teutarin asukkaille, jotka pohtivat lentokenttähankkeen vaikutuksia esimerkiksi asuntojensa hintoihin ja elinkeinojensa jatkuvuuteen. Tietenkään kentän sijoituspaikkaa ei ole ratkaistu, ja toki myöhemmin mahdollisesti tehtävässä yva-selvityksessä asukkaita tullaan kuulemaan.
Mutta pelkkä tietoisuus siitä, että lentokenttä lukuisine haittoineen saattaisi tulla heidän kotinurkilleen, on kuin roikkumista löysässä hirressä. Monet ovat muuttaneet alueille aivan toisenlaisten lupausten perässä ja ovat siksi vihaisia ja tuntevat itsensä huijatuiksi.
Jos lentokenttähankkeen kanssa ei olisi kiirehditty, myös luottamushenkilöt olisivat ehtineet perehtyä asiaan syvemmin.
Tällöin olisi voitu ottaa huomioon se vaihtoehto, ettei Malmin kenttää tarvitsisi välttämättä korvata ollenkaan. 70-vuotiaalla Malmin kentällä on kulttuurihistoriallista arvoa, ja monet haluavat säilyttää sen pienilmailun käytössä.
Eikä enempään ole edes tarvetta. Helsinki-Vantaan lentoaseman kiitotiekapasiteetti on kolmannen kiitotien myötä noussut 48 operaatiosta 80 operaatioon tunnissa. Kapasiteetti ei silti ole läheskään täydessä käytössä.
Ja Finnairin kotimaanlentojen matkustajamäärä on laskenut 2000-luvulla jo neljänneksen. Suomen lentokentistä kannattavia ovat vain seitsemän yli 300 000 vuotuisen matkustajan kenttää: Helsinki-Vantaa, Oulu, Tampere, Turku, Kuopio, Rovaniemi ja Vaasa.
Lohjan kaupunginjohdon haaveet saada Lohjan kenttä kannattavaksi perustuvat muun muassa siihen, että halpalentoyhtiöt siirtäisivät toimintojaan tänne. Toiveet ovat lyhytnäköisiä ja epärealistisia. Kerosiinin, kuten muidenkin öljytuotteiden, jatkuva hinnannousu, pyyhkäisee useimmat halpalentoyhtiöt markkinoilta 5-10 vuodessa. Lentäminen kallistuu tulevaisuudessa myös siksi, että vuonna 2012 lentoliikenne otetaan EU:n päästökaupan piiriin.
Lopulta tärkein syy vastustaa lentokentän rakentamista Lohjalle – tai minnekään – on ilmastopolitiikka. Lentoliikenne lämmittää ilmakehää 2-5 kertaa enemmän kuin vastaavat hiilidioksidipäästöt maan pinnalla. Jos aiomme ottaa ilmastokatastrofin torjumisen edes hiukkasen tosissamme, meidän on syytä rajoittaa lentoliikenne vain välttämättömään ja pidättäytyä kokonaan uusien kenttien rakentamisesta.
On viitteitä, että kaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggrothkin olisi viime aikoina puhunut vastuullisen ilmastopolitiikan puolesta. Lohjan lentokenttähankkeen ponteva edistäminen kertoo kuitenkin, että sanojen ja tekojen välillä on ammottava ristiriita.
Sen sijaan, että uneksisimme lentokentästä, lohjalaisten olisi syytä ruveta vaatimaan henkilöjunaliikennettä sähköistettävälle Karjaa-Riihimäki-rataosuudelle. Se helpottaisi kotimaan matkustamista kestävämmällä tavalla.
Lohjanharjun vihreät
Paula Nordström, puheenjohtaja
Ismo Voutilainen, sihteeri
Jarmo Pasanen, hallituksen jäsen
(2008)