Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja kuntalaiset,
Tilinpäätös vuodelta 2023 on mieltä huojentavaa luettavaa ainakin siltä osin, että se on 14,5 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Mutta kuten meille on muun muassa kevään valtuustoseminaarissa kerrottu, tämä ei johdu mistään erityisen onnistuneesta talouden hallinnasta, vaan aiempien vuosien verotulokertymistä ja valtionosuuksista. Tulevina vuosina kuntataloutta odottaa sopeutuminen tiukkenevaan kulukuriin. Toteutettavia toimintoja ja investointeja on tarkasteltava yhä kriittisemmin.
Meillä on suunnittelutasolla olevia investointeja mittava määrä: Neidonkeitaan uimahallille on ennen pitkää tehtävä jotakin; Mäntynummen koulukeskus kasvaneine hintoineen on nyt vihdoin toteutumassa; pari päiväkotiakin pitäisi rakentaa. Ja sitten on myös se Länsirata, tutummin Tunnin juna. Karkeasti arvioiden investointipaine on haarukassa 100‒200 miljoonaa. Lainojen korot kasvavat, lainakanta kasvaa, mutta tuloja ei ole yhtäkkiä tulossa mistään lisää. Päinvastoin. Veroprosentin nosto on todennäköisesti joskus edessä, vaikkei kukaan sitä varsinaisesti haluaisikaan.
Koska emme voi loputtomiin elää vain velaksi, on pakko priorisoida. Päiväkodit on pakko rakentaa, sisäilmaongelmaiset koulut on pakko korjata tai korvata uusilla. On tehtävä päätöksiä siitä, mikä on kaupunkimme asukkaille tärkeää ja välttämätöntä, mistä taas pitäisi luopua. Jostain pitäisi löytyä se viisaus ja kaukokatseisuus, ettemme säästäisi vääristä asioista, sillä näinkin on takavuosina tapahtunut. Tosiasia on, että nyt maksamme pois sitä korjausvelkaa, jota esimerkiksi julkisten rakennusten suhteen joskus päästettiin syntymään.
Ikävä lukunsa Lohjan rakentamisen lähimenneisyydessä ovat ne projektit, joissa kaupunki maksaa asioita kahteen kertaan, kuten vaikkapa Laurentius-talossa ilmenevät virheet, jotka eivät nyt loppuneetkaan. Tällaiseen ei vain enää kertakaikkisesti olisi varaa. Meidän pitää miettiä, mitkä ovat ne keinot, joilla oikea asiantuntijuus ja tietotaito saadaan käyttöön, ja joilla eliminoidaan huolimattomuus ja piittaamattomuus.
Ankean arkirealismin vastapainoksi voimme aina palata laatimaamme Lohjan kaupunkistrategiaan. Siinä kerromme tarinaa lohjalaisesta, joka on asettunut ihanan järvensä, sen ison tai sitten vähän pienemmän, rannalle nauttimaan elämästään. Elämä sujuu, tarpeelliset palvelut ovat saatavilla, ympäristöstäkin huolehditaan ja erilaiset harrastukset ja virikkeellisyys on huomioitu. Pahan hetken tai epäonnen sattuessa turvaverkkoja löytyy yhä muualtakin kuin kolmannen sektorin vapaaehtoistoimijoilta, tai ainakin viimeistään sieltä.
Jos tämä edellä mainittu lohjalainen ei ole sattunut syntymään täällä, hän on ehkä muuttanut tänne mainion asuinympäristön houkuttelemana. Voi olla, että hän on tuntenut vetoa joihinkin niistä hyvin toimivista lohjalaisen palvelutarjonnan osista, joista voisi mainita esimerkiksi uimahallin, kirjastot ja koulut, joita löytyy myös ruotsinkielisinä, puhumattakaan musiikkiopistosta, tai kaikista taiteen perusopetusta tarjoavista tahoista, joiden olemassaoloa myös kaupunki osaltaan tukee. Tämän onnellisen lohjalaisen Lohja on pitänyt kiinni lapsiystävällisyydestään, ja sen voi huomata siitä, että lasten ja nuorten elämää tuetaan oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja monin eri tavoin.
Jotta tämä kaupunkistrategia ei olisi ihan pelkkää satua, meidän pitää tiukassakin taloudellisessa tilanteessa pitää kiinni inhimillisistä arvoistamme. Siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa ei jätetä oman onnensa nojaan. Ja samalla muistaa, että joskus onnistuminen on kiinni myös muusta kuin rahasta ‒ se on kiinni myös yhteisestä tahdosta, luovasta energiasta, positiivisesta ilmapiiristä ja kannustuksesta. Ja tässä kohdin haluan erityisesti luoda ilahtuneen katseen erääseen peikkoluolaan, jonka maagisuus on herännyt henkiin, koska siihen jaksettiin uskoa ja tehdä töitä sen löytämiseksi. Toisinaan voi todeta, että myös henkinen tilinpäätös on ylijäämäinen!
Vihreä valtuustoryhmä kiittää viranhaltijoita ja kaikkia asiaan perehtyneitä, ja hyväksyy vuoden 2023 tilinpäätöksen.