Suomi on Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Täällä jokaisena tuntina ympäri vuoden yksi nainen kokee lähisuhdeväkivaltaa. Joka kolmas suomalaisnainen on kokenut parisuhteessa joko fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana. Kun mukaan lasketaan henkinen väkivalta sekä laajennetaan tarkastelua parisuhdeväkivallasta lähisuhdeväkivallaksi, muuttuvat luvut yhä raadollisemmiksi: 75 % suomalaisista 16–74-vuotiaista naisista on jossain elämänsä vaiheessa kokenut lähisuhdeväkivaltaa.
Kun seuraavan kerran kävelet marketin käytävillä, katsele hetki ympärillesi. Kolme neljästä naisesta on joutunut väkivallan uhriksi jonkun läheisen ihmisen taholta. Fyysistä, seksuaalista ja henkistä väkivaltaa. Raiskauksia, lyöntejä, potkuja, alistamista ja nöyryyttämistä.
Usein ajattelemme, ettei lähisuhdeväkivalta kosketa meitä. Minun ystävä- tai perhepiirissäni ei lyödä eikä nöyryytetä. Mutta onko oikeasti näin? Suuri osa lähisuhdeväkivallan uhreista häpeää tilannettaan, syyttää itseään. Pelkää sitä, että ympärillä olevat ihmiset eivät usko häntä. Ikävä kyllä, monen pelko on aiheellinen.
Meistä jokainen voi luoda ympärilleen tunteen siitä, että väkivallasta kertominen on turvallista ja luottamuksellista. Emme saa vähätellä mitään väkivallan muotoa omissa puheissamme. Jokainen ”vitsi” ja kommentti, joilla vähätellään ihmisten kokemuksia tai annetaan hyväksyvää palautetta väkivaltaisesta toiminnasta, vähentävät väkivallasta puhumista. Sanojen lisäksi jokainen vähättelevä ele, jokainen hymähdys ja naurahdus tekee lähisuhdeväkivallasta puhumisen uhreille entistä vaikeammaksi.
Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa vuosittain mittavia lisäkustannuksia niin terveydenhuollon kuin sosiaali- ja oikeuspalveluiden piirissä. Kun tähän lisätään väkivallan vuoksi menetetyt työpäivät sekä se ylisukupolvinen kuormitus, jonka jälkiä kantaa mukanaan suomalaisten suuri joukko, emme puhu enää pienistä rahoista. Jokainen veronmaksaja osallistuu näihin maksutalkoisiin. Jälleen kerran voimme todeta, että halvemmalla pääsisimme, mikäli panostaisimme huomattavasti nykyistä enemmän ennaltaehkäiseviin toimiin. Lähisuhdeväkivallasta täytyy puhua ja ihmisten tietoisuutta asiasta lisätä. Puheeksi ottaminen, riskiarviointien tekeminen sekä elämäntilannekartoitukset tulee saada osaksi sosiaali- ja terveyspalveluiden perustyötä. Lisäksi väkivallan uhreille, tekijöille sekä väkivallalle altistuneille tulee tarjota nykyistä tehokkaampia hoito- ja palvelukokonaisuuksia.
Me voimme toimia lähisuhdeväkivaltaa vastaan yksilöinä, yhteisöinä, kuntina, hyvinvointialueina ja valtiona. Jokaisella on oma roolinsa ja tehtävänsä. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää vietetään 25.11. Mikäli sinä haluat osoittaa tukesi väkivaltaa kohdanneille naisille ja ilmaista, että mielestäsi väkivaltaan puuttuminen on tärkeää, voit tuona päivänä pukeutua oranssiin. ”Oranssit päivät” on YK:n kansainvälinen kampanja, jolla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustetaan ja samalla tietoisuutta aiheesta lisätään. Monet kunnat ja valtiot valaisevat keskeisiä rakennuksia oransseilla valoilla tai pukevat patsaita oransseihin vaatteisiin. Toivottavasti tähän pieneen, mutta tärkeään eleeseen osallistuu myös Lohjan kaupunki.