Kirjoittajavieras Laura Skaffari (Länsi-Uusimaa 1.3.2022)
Lapsena pelkäsin Irakin ja Iranin sekä Afganistanin sotia. Pelkäsin sodan leviävän Suomeen. Yliopistossa historiaa opiskellessani itkin sotahistorian luennoilla. Lapsuuden pelko palasi. Ja aina se pelko kohdistui itään.
Se pelko on täällä taas. Samoin ahdistus ja viha. Viha ihmisten (ihmisen) ahneutta kohtaan. Viha itsekkyyttä, piittaamattomuutta ja itsensä ylentämistä kohtaan.
Venäjän (Putinin) aloittama sota Ukrainaa vastaan on aktivoinut minussa menneiden vuosien historian opettajan. Mieleeni palasivat minulle silloin esitetyt kysymykset: Miksi on tärkeää, että kouluissa opetetaan historiaa? Ja miksi sotien historiasta puhuessani kerroin myös monista julmuuksista, kuten joukkoraiskauksista, fyysisesti ja henkisesti vammautuneista ihmisistä, keskitysleirien kauhuista ja pommisuojiin tukehtuneista äideistä lapsineen? Miksei opetus voinut olla vain kartalla liikkuvia rintamalinjoja ja sodan lopputuloksia? Etäistä ja tunteita herättämätöntä.
Realistista ja väkivaltaistakin historiaa opetetaan, jotta ymmärtäisimme nykypäivän maailmaa. Nykymaailmaa voi ymmärtää vain, jos ymmärtää sen kehityskulun, jonka kautta tähän päivään on tultu. Historiaa opetetaan myös siksi, että voisimme välttää virheiden ja tuhon toistamisen. Mehän opetamme lapsillemme arjessa, että virheistä opitaan. Juuri siksi meidän on opetettava historiaa, ymmärrettävä historiaa. Myös sen kaikista raadollisimpia puolia. Meidän on päästettävä historia ihon alle, sisäämme. Muuten emme voi ymmärtää.
Maailmanhistoria on pullollaan vallasta huumaantuneita ihmisiä, joiden seonneen mielen takia miljoonat ihmiset ovat kärsineet ja kuolleet. Nyt on aika koko muun maailman näyttää, että yksi narsistinen hullu ei voi tehdä mitä haluaa. Taloudelliset pakotteet on asetettava niin tiukoiksi, että niillä on merkitystä. Silläkin uhalla, että Suomen ja Euroopan talous heikkenee. Turvaa on haettava. Antaako turvan EU vai Nato, sen jätän viisaampien pohdittavaksi. Lopulta, Suomi on yksi Venäjän ns. etupiirin maista. Voimme väitellä siitä, antoiko Lenin Suomelle itsenäisyyden vai oliko kyse vain tunnustamisesta. Lopulta sillä ei taida olla väliä. Totuus on, että yksin olemme todella yksin.
Kirjoittaja on historiaa opiskellut lohjalainen kaupungin- ja aluevaltuutettu (vihr.)