Arvoisa puheenjohtaja ja muut kuuntelijat
Lohjan kouluverkosta on puhuttu vuosia. Tai oikeammin kai vuosikymmeniä. Lukuisista eri näkökulmista. Nostan nyt esille vain kaksi asiaa, jotka minua harmittavat juuri tänään suuresti.
Yksi.
Lakkautusten tuomat säästöt opettajaresurssissa. Tein itselleni listan kunkin koulun nykyisistä oppilasmääristä. Viereen laitoin sen koulun oppilasmäärät, jonne lakkautettavan koulun oppilaat on suunniteltu siirrettävän. Pohjamateriaalista puuttuivat ensi vuoden ykköset, eli heidän osaltaan en voinut vertailua tehdä. Mutta nykyisillä luvuilla laskettuna en saanut millään toteutumaan esim. Nummenkylän koulun lakkauttamisen tuomaa säästöä vielä ensi vuodelle. Opettajaresurssi pysyy ennallaan, jollei sitten yhden opettajan opetettavaksi laiteta ensi vuonna Muijalan kouluun 32:n ja 33:n oppilaan ryhmiä. Eli esitetty säästö toteutuisi näillä näkymin vasta lukuvuonna 2022-2023. Miksi siis koulujen yhdistäminen pitäisi tehdä jo nyt?
Kaksi.
Kylät. Olen erittäin huolissani siitä, miten Lohjan kaupunki kohtelee tällä hetkellä kyliään. Viimeisen vuoden aikana suomalaisten jo ennestäänkin vahva halu muuttaa lähelle luontoa, väljään ympäristöön, on lisääntynyt entisestään. Tämän on nostanut esille myös täälläkin usein siteerattu tutkija Timo Aro. Miksi me emme siis hyödynnä tätä tendenssiä? Olisi mahtavaa, jos uskaltaisimme tehdä rohkean päätöksen, ja julistaisimme nyt kolmen vuoden totaalisen koulurauhan kaikille pienille kouluillemme. Eikä vain se, että ei lakkauteta. Vaan samanaikaisesti velvoittaisimme kaupungin viranhaltijat ja kylien asukkaat istumaan yhteisen ideointipöydän ääreen. Yhdessä pohdittaisiin kunkin kylän ominaispiirteitä, rikkauksia sekä etsittäisiin ratkaisuja siihen, miten tarjolle saataisiin parhaita mahdollisia rakennuspaikkoja kustakin kylästä. Kaupunki sitoutuisi markkinoimaan maaseutumaista asumista kunnolla. Väljyydestä, luonnosta, turvallisuudesta, rauhallisuudesta, etätyömahdollisuuksista ja kyläkouluista saisi huikean markkinointikampanjan niin someen kuin muuallekin. Sitten katsottaisiin pari vuotta. Mikäli siinäkään vaiheessa, kunnolla esille nostettuna ja markkinoituna Lohjan kylät eivät olisi voimistuneet ja eikä kouluihin olisi tullut lisää oppilaita, olisi kouluverkon supistamisen aika. Mutta se, että emme yritä. Että emme hyödynnä sitä, mitä meillä on, vaan mahdollisesti ohitamme huikean mahdollisuuden kehittää Lohjaa Suomen parhaaksi maaseutu- ja luontokaupungiksi, on mielestäni äärimmäisen surullista. Tiedän, että uuden ja erilaisen kokeileminen ja astuminen ulos omasta kuplasta on pelottavaa ja haastavaa. Mutta mielestäni juuri niin pitäisi nyt tehdä. Saman vanhan kaavan toistamisen en usko meitä pelastavan.
Koska uskon vahvasti kylien vetovoimaan, en voi kannattaa koulujen lakkauttamista ilman, että kylillemme annetaan ensin kunnollinen mahdollisuus loistaa.
Laura Skaffari