Julkaistu Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-palstalla 31.1.2014.
Lohjalla on jo vuosikausia pohdittu pienten koulujen kohtaloa. Kaupunginvaltuusto päätti 15.1.14 erittäin pitkän keskustelun ja tiukan äänestyksen jälkeen sulkea kaksi pienintä koulua. Koska asia on monisyinen ja vaikea, haluan pohtia sitä hieman laajemmin.
Karjalohja, Lohja ja Nummi-Pusula muodostivat viime vuoden alussa uuden Lohjan kaupungin. Nyt meillä on noin tuhannen neliökilometrin laajuinen, vajaan 50 000 asukkaan kunta. Kouluja kunnassamme on 35. Lohja sijaitsee väkirikkaalla Uudellamaalla, jossa etäisyydet ovat kohtuulliset. Syntymäkuntani Heinävesi on noin 300 neliökilometriä laajempi kuin Lohja, mutta siellä on vain yksi kyläkoulu. Kirkonkylällä on alakoulun, yläkoulun ja pikkuruisen lukion muodostama koulukompleksi. Suurin osa kunnan lapsista, myös ekaluokkalaiset, kuljetetaan usean kymmenen kilometrin päähän kouluun. Suomen pienin koulu sijaitsee Paraisten kunnan ulkosaaristossa, Utössä. Siellä on tällä hetkellä neljä oppilasta. Sodankylän Lokan koulussa on viisi ja Sevettijärven koulussa yhdeksän oppilasta. Lienee helppo ymmärtää, miten Utö, Lokka ja Sevettijärvi eroavat Lohjasta. Suomen suurin koulu löytyy Oulusta, Kempeleeltä. Koulussa on 1065 oppilasta. Lohjan suurin alakoulu on Metsola, jossa oppilaita on nelisensataa.
Mikä sitten on optimaalinen koulukoko? Olen ollut useammassa seminaarissa, joissa on puhuttu noin 150-200 oppilaan kouluista. Silloin on kyseessä niin sanottu kaksisarjainen koulu. Se tarkoittaa sitä, että kukin luokka-aste on jaettu kahteen rinnakkaisluokkaan, jossa kummassakin on vajaa 20 lasta. Tämän kokoisessa koulussa voidaan järjestää erityisopetusta, kielten, teknisen ja tekstiilityön sekä liikunnan opetusta taloudellisemmin ja helpommin kuin erittäin pienessä tai erittäin suuressa koulussa. Myös kouluterveydenhoitajan ja kuraattorin palvelut voidaan järjestää helpommin. Mikäli kunnassa on hajanainen pienehköjen koulujen verkko, joutuvat niin terveydenhoitaja, kuraattori, erityis- kuin kielenopettajakin käyttämään suuren osan työajastaan siirtyäkseen koululta toiselle sen sijaan, että voisivat keskittyä yhden tai korkeintaan kahden koulun oppilaiden ohjaukseen. Erityistyöntekijät jäävät tällaisissa olosuhteissa ilman työtovereiden vertaistukea. Tämä voi olla yksi syy siihen, että esimerkiksi koulupsykologit vaihtuvat usein. Isommat koulut joutuvat jatkuvasti luovuttamaan osan tuntikehyksestään pikkukouluille, jotta opetus niissä saataisiin ylipäätään sujumaan. Näin ollen isompien koulujen lapset joutuvat pärjäämään isommissa ja levottomammissa luokissa, kun luokkia ei voi jakaa. Yli 250 oppilaan kouluissa pahoinvointi, kiusaaminen ja syrjäytyminen lisääntyvät jyrkästi. Myös isompien koulujen oppilaista täytyy pitää hyvä huoli. Kuka puolustaa heitä?
Kunnan oppilaat pitäisi pystyä jakamaan mahdollisimman tasaisesti eri kouluihin kuitenkin niin, ettei kuljetusoppilaiden määrä kasva rajusti. Tähän on pyrittykin mm. oppilaaksiottoalueita muokkaamalla, mutta täydelliseen tulokseen ei koskaan päästä. Lasten tasapuolinen kohtelu tarkoittaa mielestäni juuri sitä, ettei yksikään heistä joudu kärsimään kohtuuttomasti. Maantieteellisesti laajassa, mutta osin harvaan asutussa kunnassa moni lapsi joutuu joka tapauksessa kulkemaan kouluun kuljetuksella.
Sanotaan, että koulu on kylän sydän. Se on täysin totta. Sen tiloja voidaan iltaisin käyttää kylän tarpeisiin: jumppa- tai muun kerhon pitämiseen, kyläyhdistysten kokouksiin, erilaisten kyläjuhlien järjestämiseen ja niin edelleen. Lohjalla kyliä on 159, eikä niissä kaikissa mitenkään voi olla omaa koulua. Kun koulu kylältä loppuu, on edessä pohdinta kiinteistön kohtalosta. Hongiston ja Kärkölän koulujen suhteen päästiin hyvään lopputulokseen. Kyläyhdistys otti molemmissa tapauksissa koulukiinteistön hoitaakseen, ja vilkas harrastustoiminta ainakin Hongistossa jatkuu. Kärkölä siirtyi kyläyhdistykselle vasta viime vuoden viimeisessä valtuuston kokouksessa, joten on liian aikaista arvioida, miten vilkasta käyttöä sille löytyy. Koisjärven ja Lohjansaaren koulujen myöhempi käyttö pohditaan myöhemmin yhteistyössä alueen yhdistysten kanssa.
Koulujen lakkautuspäätös ei varmasti ollut kenellekään valtuutetulle helppo. Kaikki annetut selvitykset ja lausunnot otettiin huomioon. On syytä muistaa, että valtuutetut on valittu päättämään koko Lohjan asioista. Ainakin minulle asukkaiden tasapuolinen ja mahdollisimman oikeudenmukainen kohtelu on hyvin tärkeää. Euroja on aina käytössä liian vähän ja myös raskaita päätöksiä on pakko tehdä. Pelkään pahoin, ettei tämä ollut viimeinen. Toivottavasti kuntatalous kääntyy nousuun ja pelkoni osoittautuu turhaksi.
Paula Nordström
kaupunginvaltuutettu