Julkaistu Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-palstalla 15.11.2013.
Nuorisokeskuksen tarveselvitys hyväksyttiin Lohjan kaupunginvaltuustossa toukokuussa 2013.
Aloite nuorisokeskuksesta on tehty Sari Bollströmin toimesta jo vuonna 2010 ja sen allekirjoittivat itseni lisäksi 20 muuta kaupunginvaltuutettua. Nuorisokeskus on myös mukana lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa, joka on hyväksytty kaupunginvaltuustossa edellisenä valtuustokautena.
Nuorten ja heidän perheidensä tukemisen palveluissa suurin havaittava aukkokohta on yli 13-vuotiaiden perheille suunnatun tuen uupuminen. Lohjalla ansiokasta työtä tekevän perheneuvolan palvelut on rajattu alle 12-vuotiaisiin. Nuorisokeskus vastaisi juuri tähänkin tarpeeseen.
Käytännössä nuorisokeskus tarkoittaa sitä että saman katon alta nuoren olisi mahdollisuus saada eri sektoreiden palvelut mahdollisimman vaivattomasti. Nuorisokeskuksen myötä tarjoutuisi mahdollisuus hakeutua palvelujen pariin ennakoivasti jo ennen kuin ongelmat ovat kärjistyneet. Kynnys hakeutua varsinkin mielenterveys- ja päihdepalveluihin madaltuisi ja moniammatillisen yhteistyön turvin palveluohjaus olisi tehokkaampaa ja ehkäisevämpää sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Kun varhainen puuttuminen mahdollistuu tuo se säästöjä korjaavissa palveluissa.
Selvennettäköön tässä taloudellisessa tilanteessa se, että nuorisokeskus ei tuo mukanaan uusia virkoja eikä varsinaisesti uusia toimintakustannuksia. Tarkoituksena olisi vain yhdistää palveluja tarjoavat tahot työskentelemään saman katon alle. Sopivan tilan löytäminen on työn alla oleva haaste.
Lohjalla on tällä hetkellä se tilanne että mikäli nuori oireilee mielenterveytensä kanssa hän saa lähetteen nuorisopoliklinikalle ja siellä hän kirjautuu psykiatrian potilaaksi. Tämä asiantunteva ja ammatillinen palvelu on tarpeen varmaankin osalle asiakkaista, mutta osa pääsisi eteenpäin kevyemmälläkin toimenpiteillä kuin psykiatrian potilaaksi kirjautuminen Mikäli olen oikein ymmärtänyt ajatus on ollut että myös nuorisopoliklinikka muuttaisi keskukseen. Tämä toisi helpotusta rajanvetoon ja asiakasohjaukseen, kun tulee mahdollisuus tiiviiseen yhteistyöhön ja konsultaatioon päivittäin.
Akuuttia helpotusta tilanteeseen on kuitenkin saatu. Allekirjoittaneen ja Gunilla Wikbergin laatima valtuustoaloite nuorten matalan kynnyksen mielenterveyspalvelujen saamiseksi jonka johdosta yksi täyttämättä jäänyt koulupsykologin virka muutettiin psykiatrisen sairaanhoitajan viraksi. Tämä tarve oli kirjattuna myös lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan. Tiedustelin juuri asian etenemistä ylilääkäri Mira Uunimäeltä ja ilokseni sain kuulla että työntekijän rekrytointiprosessi on loppusuoralla.
Joskus on haastava erottaa mikä on yksittäisen nuoren kohdalla tilanne jossa kohtaa tarvitaan jo ulkopuolista apua vai onko kysymys ns.normaalista murrosiän kuohunnasta. Tämän kysymyksen pohtimiseen nuorten vanhemmat tarvitsisivat ammatillista apua. Tätä tarvetta on minulle tuotu esiin useammassakin yhteydessä. Vanhemmat tarvitsevat tukea ja apua vaativassa kasvatustyössä. Nykyisellään apua on tarjolla alle 13-vuotialle perheneuvolassa ja nuorisopsykiatrian asiakkaiden istuntoihin kutsutaan vanhemmat mukaan. Yli 13-vuotiaiden vanhemmille suunnattua matalan kynnyksen palvelua on vaikea löytää. Sitä olisi saatavilla juuri matalan kynnyksen Nuorisokeskuksesta.
Monet tahot tekevät päivittäin nuorten kanssa hyvää työtä. Kouluissa on tarjolla oppilashuollollisia palveluja sekä yläkoulun käyneille etsivän nuorisotyön ja nuorisotyöpajojen palveluja. Tosin voimassa on yhteinen näkemys siitä että oppilashuollolliset palvelut ovat alimitoitettuja. Nuorisokeskuksen tavoitteena on tehdä moniammatillista työtä mahdollisimman laajalla sektorilla. Uskon tähän ajatukseen ja toivon että mahdollisimman nopeasti löytyisi hyvät yhteiset tilat missä nuoret ja heidän vanhempansa saisivat itselleen räätälöityjä matalan kynnyksen palveluja.
Sari Huttu-Méling
kaupunginvaltuutettu