Julkaistu Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-palstalla syyskuussa 2013.
Ensimmäisen kirjoittajavierailuni työstin minulle rakkaasta aiheesta vapaaehtoistyöstä rikosten ja riita-asioiden sovittelusta. Koen tämän vapaaehtoistyön sekä yksilöä että yhteiskuntaa niin hyödyttävänä että haluan jakaa sekä tietoa että ajatuksiani siitä.
Laki rikos- ja riita-asioiden sovittelusta tuli voimaan 2006. Tällöin sovittelutoiminta sai sille kuuluvan yhteiskunnallisen statuksen. Kaikilla on oikeus saada tätä palvelua ja sovittelu edellyttää sitä, että kaikki osapuolet osallistuvat vapaaehtoisesti. Vuonna 2012 sovittelutoiminnassa käsiteltiin 11 908 rikos- ja 398 riita-asiaa. Tehtävään koulutettuja vapaaehtoistyössä toimijoita oli Suomessa samaisena vuonna 1279 henkilöä. Sovittelu käynnistyi 67 prosentissa sovitteluun ohjatuista rikossovittelualoitteista. Käynnistyneistä rikossovitteluprosesseista keskeytyi 13* prosenttia.
Sovittelutoimintaa on ollut Suomessa jo vuodesta 1983 lähtien toki mutta ennen lakia toiminta on ollut kunnille vapaaehtoista. Lohjalla sovittelua on ollut saatavilla reilut 25 vuotta. Itse olen toiminut vapaaehtoissovittelijana reilut kaksikymmentä vuotta. Sovittelua valvoo sosiaali-ja terveysministeriö.
Mitä sovittelu sitten on? Voisi sanoa että se on vaihtoehtoinen konfliktinratkaisumuoto. Yksilöllisestä näkökulmasta se on osapuolille mahdollisuus. Mahdollisuus kohdata, puida ja ”hyvittää” toiselle osapuolelle aiheutunut harmi. Yhteiskunnallisesti ajateltuna sovittelu on resurssien säästämistä sekä viranomaistyöstä että oikeudenkäyntikuluissa. Sovittelu antaa rikoksen tekijälle mahdollisuuden moraaliseen oppimiseen ja vastuunottoon. Siten se ehkäisee myös rikosten uusimista.
Sovittelutoimintaan juttuja lähettävät pääsääntöisesti poliisi ja syyttäjä. Lohjalla yhteistyö sujuu kiitettävästi ja sovittelutoimintaan luotetaan. Tässä kohtaa onkin mahdollisuus kiittää edellä mainittuja tahoja hyvästä yhteistyöstä. Aloitteen sovittelusta voi kuitenkin tehdä kuka tahansa. Sovittelualoitteita ovat tehneet esimerkiksi koulut tai huoltajat. Sovitteluun on tullut viime aikoina esimerkiksi alle 15-vuotiaiden koulukiusaamistapauksia, jotka eivät siis asianomaisten nuoren iän puolesta kuulu rikoslain piiriin.
Mitä sovittelussa sitten tapahtuu? Sovittelu tarjoaa foorumin ratkaista konfliktit kolmannen osapuolen avustamana. Asianosaiset ovat keskiössä ja selvittelevät omaa asiaansa. Syntyy kohtaamista sekä mahdollisuus purkaa tapahtumien aiheuttamia sekä henkisiä että taloudellisia vahinkoja. Nämä kohtaamistilanteet ovat monesti tunnepitoisiakin tilanteita ja on tärkeää että asiat käydään läpi jotta on mahdollisuus jatkaa. Varsinkin uhrin on saatava sovittelusta kokemus, että hän on tullut kuulluksi ja asian lopputuloa on häntä tyydyttävä. Sovittelijat saavat tähän työhönsä työnohjausta missä on vastaavasti mahdollisuus purkaa ammatillisesti tilanteita joita sovittelussa joudutaan läpikäymään.
Kun mietin sovittelua, mielestäni siinä kiteytyy hyvinkin elämän perusasiat, jotka hallitsemalla on meillä mahdollisuus täysipainoisempaan elämään. Taito kuunnella ja taito puhua ovat meille kaikille välttämättömiä taitoja jotta voimme olla hyvässä vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Taito tulla vastaan, ottaa vastuu teoistaan ja muista ihmisistä, oppia virheistään ja osata pyytää ja antaa anteeksi auttavat meitä eteenpäin. Empatiakyky ja ymmärrys toisen ihmisen kokemuksesta ja sen aiheuttamista tunteista on välttämätöntä. On osattava heittäytyä tarkastelemaan omaa toimintaansa ja tarvittaessa muuttaa sitä. Ilman näitä taitoja olemme hukassa ja elämämme ajautuu väistämättä jatkuviin konflikteihin.
Sovittelu vapaaehtoistyönä on rikasta. Se antaa myös tekijälleen paljon. On mahdollisuus auttaa ja kohdata ihminen ihmisenä. On mahdollisuus välittää ja antaa oma panoksensa ihmisten hyväksi. On mahdollisuus nähdä ja kokea asioita ja saada asioihin erilaista perspektiiviä. Olen saanut toiminnan myötä ihania ystäviä ja päässyt kokemaan hyviä keskusteluja ja koulutustilaisuuksia.
Joku on joskus todennut että ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen itselleen. Mielestäni tässä lauseessa saattaa jopa kyteä yksi elämän suurista viisauksista.
Sari Huttu-Méling
Kaupunginvaltuutettu
Kaupunginhallituksen jäsen