TiistaiKORJAAMO jalkautui Lohjan keskustaan aurinkoisena iltana 15.5. Lähes 50 lohjalaista kulki kanssamme runsaan kilometrin matkan, jonka aikana pysähdyimme ja arvioimme näkemäämme. Kierroksen järjestivät vihreistä maisema-arkkitehti Eija Hasu ja Lohjan Seudun Ympäristöyhdistyksestä arkkitehti Karitta Laitinen, jonka väitöskirjatutkimus samalla hyötyi asukasnäkemyksistä.
Kierros starttasi Keskusaukiolta, josta Nahkurintorin kautta suuntasimme Sepänkadulle ja edelleen Kauppatorille, josta jatkoimme Prisman kiertäen Laurinkadulle ja takaisin Keskusaukiolle. Kierros päätettiin Cafe Lauriin, jossa loppukeskustelu kokosi ja jatkoi keskustakeskustelua. Asiantuntijoina kysymyksiin vastaamassa ja mielipiteitä ylös kirjaamassa olivat kaupungin puolelta kaavoittajat Leena Iso-Markku ja Ann Roberts.
Kävelyn keskeisin tavoite oli aktivoida meitä asukkaita katsomaan ja kokemaan, mutta myös pohtimaan kotikaupunkimme kehitystä. Moni kävelijöistä totesikin tarkkailevansa ympäristöään eri tavoin kävelykierroksella kuin arjen liikkumisessa. Aika ajoin itse kunkin tulisi pysähtyä ja katsoa ympärilleen – millaisena näen torin, linja-autopysäkin alueen, minkä reitin valitsen kotoa kauppaan ja miksi? Mitkä paikat kutsuvat pysähttymään, mitkä eivät?
Kierroksen päätteeksi saimme kuulla risteäviä näkemyksiä siitä, millaisena keskusta koetaan. Joku kertoi kaupunkivihreän määrän yllättäneen, toinen taas koki keskustan autoille suunniteltuna. Maisema-arkkitehtina voin allekirjoittaa molemmat näkemykset paikkansa pitäviksi. Totta on, että keskustassamme on kiitettävästi katupuita, ainakin paikoitellen. Mutta jos Lohjan vetovoimaisuus on harju- ja järvimaisemassa, näkyvätkö ne millä tavoin keskustassa?
Näkymä Prisman kulmalta Laurinkadulle – ennen ja nyt. Aiemmin järvi siinsi kävelijöille, näin ei enää ole. Myös mittakaava on muuttunut merkittävästi. Moni kuvasikin, että uudet kerrostalot tuntuvat ”kaatuvan” päälle. Rakennusmassaa olisi toivottu vähemmän yhtenäiseksi, aukotuksia ja lasiseiniä hyödyntäväksi. Tämä olisi mahdollistanut järvinäkymän sekä vähäisemmän varjostuvaikutuksen.
Edellä esitetty toteutus on tyyppiesimerkki hankkeesta, jonka todellisia vaikutuksia koettuun kaupunkitilaan ja -kuvaan on vaikea ennakolta arvioida. Siksi esimerkiksi pienoismallit tai 3D-mallit auttaisivat ihan tavallistakin kaupunkilaista arvioimaan ympäristön muutoksen.
Keskustastamme puuttuu paitsi kokonaiskuva kehittämisestä, myös esimerkiksi kutsuva puistikko. Keskusaukiolla olisi tähän potentiaalia, mutta toistaiseksi se on jäänyt vaille hyödyntämistä. Jäätelökioski, kukkaistutukset sekä kuten kävelijöiltä kuulin, lasten leikkipaikka, kutsuisivat ihmisiä olemaan ja viihtymään.
Ylipäätään oleskelupaikat puuttuivat keskustasta. Prisman rakennuksen kulmassa sijaitsee kyllä jäätelökioski terasseineen, mutta paikka on varjoinen ja pakokaasuinen. Laurinkadun ja Kauppakadun väliset kujanteet ovat jäteastioiden ja pysäköintiruutujen valtakuntaa. Muodostaako tämä viihtyisää ja kutsuvaa keskustaa? Millaista kaupunki-imagoa nykyinen rakentaminen ja sen valvonta tuottaa?
Näkymät Sepänkadulta – St. Honoren terassi avautuu vastapäisen kerrostalon ajoluiskaan sekä viereiseen huoltoalueeseen. Onko kaupunkikeskustassa, jonka yhteydessä puhutaan rakentamisentehokkuudesta, näin mittaviin huolto- ja jäteastia-alueisiin?
Uudet kauppakeskussuunnitelmat herättivät mielenkiintoa ja uskoa ostovoiman lisääntymiseen. Mutta viihtyisyyttä keskukset eivät lupaa kaupunkitilaan lupaa. Esimerkiksi kattopuutarhat koetaan haasteellisina, vaikka niitä esimerkiksi Ruotsissa on toteutettu tuloksellisesti. Kauppakeskussuunnitelmien massiivisuus herätti keskustelua myös julkisivujen osalta – onko jatkettava Prisman laatikkomaisuutta, vai olisiko julkisivu pilkottavissa. Ihmisen mittakaavaa peräänkuulutettiin ja muistutettiin, että suuret keskukset kätkevät liikkeet sisäänsä. Kuitenkin yhä enemmän asiakkaat arvostavat kivijalkaliikkeitä, joihin voi poiketa kadulta – samalla liikkeet luovat jatkuvuutta sisä- ja ulkotilan kanssa, ja lisäävät kaduilla liikkuvien kävelijöiden määrää. Juuri tätä elävöittämistä kaupungit tavoittelevat. Onko siis oikea vastaus luoda ostoskaupunkeja, eli sisään päin kääntyneitä kauppakeskuksia, kaupunkikeskustan sisään? Voisiko ulkotilaa ottaa päämäärätietoisemmin haltuun?
Keskustan tarkastelu kirvoitti mielipiteitä Lohjalaisesta rakentamisesta laajemminkin. Erityisesti Haikarin alue herätti keskustelua, sekä rakentamisen tiiviyden, sijoittelun että julkisivujen värityksen osalta. Lopulta todettiinkin, että ehkä me lohjalaiset tarvitsemmekin julkisivulautakunnan – itsevalvonta ei tällä hetkellä toimi ehkä parhaalla mahdollisella tavalla.
Tiivis rakentaminen edellyttää huolellista tilahierarkian käsittelyä – asunnoista avautuva oleskelutila tarvitsee oman yksityisyytensä. Tätä ei kaikilta osin ole saavutettu Haikarissa.
Lopuksi haluan lausua omasta ja järjestäneiden tahojen puolesta kiitos kävelijöille ja kaavoittajille innostavasta läsnäolosta. Toivottavasti tapaamme uudestaan, kävelyn ja ajatuksenvaihdon merkeissä. Kohti parempaa keskustaa, ja asukasystävällisempää kaupunkia!
Lohjalla 18.5.2012
Eija Hasu
maisema-arkkitehti, ekonomi (KTM)