(Julkaistu mielipidekirjoituksena Länsi-Uusimaassa 31.8.2013.)
Lohjan kaupunkisuunnittelulautakunta teki todella oudon päätöksen luovuttaessaan Porlan tulevaisuuden yksityisen rakennusliikkeen, Lemminkäisen suunniteltavaksi.
Ensinnäkin on kysymys kummallisesta tavasta hoitaa kaupungin asioita. Lemminkäisen suunnitelmat ovat täydessä ristiriidassa kaupunginhallituksen osayleiskaavaesityksen kanssa. Tätä esitystä ollaan nyt romuttamassa ennen kuin se edes on päässyt valtuuston käsittelyyn. Viranhaltijat ovat siis työajallaan valmistelleet hanketta, joka kaivaa maata heidän yläpuolellaan olevan kaupunginhallituksen esityksen alta.
Käsittämättömän poukkoilevaa toimintaa niin viranhaltijoilta kuin luottamushenkilöiltä.
Toiseksi nyt ollaan romuttamassa ainutlaatuista virkistys- ja luontoaluetta, jonka kehittämiseksi virkistysalueena on laadittu kiiteltyjä suunnitelmia. Nyt suunnitelmat ollaan uhraamassa siksi, että joku liikeyritys on haistanut alueella hyvän bisnesidean. Samalla pysähtyy Porlan kehittäminen virkistysalueena. Kannattaako kaupungin tehdä mitään virkistysalueen kunnostamiseksi, kun se mahdollisesti kohta tuhotaan rakennushankkeen alta?
Suunnitteluvaraus ei toki sido kaupunkia mihinkään. Mutta se, että suunnitteluvaraus myönnetään, on kiistaton osoitus siitä, että Porlan virkistyskäytöstä ollaan valmiita tinkimään, kunhan tulee sopiva kilpaileva vaihtoehto. Viranhaltijoitten esittelytekstistä voi suoraan päätellä, että tavoitteena on löytää kaava, jolla Porla käytännössä uhrataan asuntorakentamiselle.
Sitä paitsi ihan heti ei tule mieleen esimerkkiä, jossa kaupunki olisi torpedoinut ison yksityisen yrityksen suunnitelmat Lohjalla.
Joidenkin lohjalaisten päättäjien nöyryys elinkeinoelämän edessä aiheuttaa toisaalta hämmennystä, toisaalta myötähäpeää. Kaupungin jätehuoltoa muokataan yksittäisen yrityksen tarpeitten mukaan. Gunnarlan neuvottelujen yhteydessä käytettiin hyvin voimallisia puheenvuoroja siitä, että suuryrityksen tarpeita pitää kuunnella. Laurinkadun kävelykatua torpedoitiin sillä perusteella, että yhden yksittäisen pankin tallelokerolla asiointi saattaa ehkä vaikeutua.
Elinkeinoelämä on kaupungille elintärkeä yhteistyökumppani. Eikä grynderi ole minulle kirosana. Ilman määrätietoisia rakennusliikkeitä Lohjan asuntotilanne olisi tänä päivänä todella surkea. Mutta en minä silti antaisi kaupungin kehitystä tämän päivän rakennusyritysten valtaan.
Nahkurintorin ja torialueen suunnitelmat ovat kuvaavia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun kaupunki jättäytyy rakennusalan konsulttien vedätykseen.
Aluksi puhutaan kauniisti erilaisista vaihtoehdoista, joita konsultit valmistelevat ja joista sitten eri osapuolet yhdessä valitsevat parhaan vaihtoehdon toteutettavaksi.
Mutta sekä Nahkurintorilla että torin ympäristössä konsultit yksinkertaisesti totesivat, että erilaisia lähtökohtina olleita toivomuksia – kuten sokeripalatalon säilyttäminen torin kupeessa ja asuntojen rakentaminen Nahkurintorin kaava-alueelle – ei nyt vaan millään voi noudattaa ja että on vain yksi mahdollisuus toteuttaa alue. Näin kaupungin toiveilla pyyhitään toistuvasti lattiaa.
Ymmärrän rakennusalaa, joka pyrkii johdattamaan päätöksentekoa niin, että se saa itselleen parhaan mahdollisen taloudellisen hyödyn. Mutta en ymmärrä kunnallista päätöksentekoa, joka antaa sen tapahtua. Kaupungilla on päättäjät, jotka ovat valinneet viranhaltijat kehittämään kaupunkia kaupunkilaisia varten. Mutta kerta toisensa jälkeen jätetään suunnan määrittely voittoa hakeville yrityksille. Nytkin avainhenkilöt ovat korostaneet, että aloite on tullut Lemminkäiseltä. Ja kas, kaupungin edustajat ovat heti valmiita toteuttamaan yhtiön tahtoa joka siis ratkaisevasti poikkeaa kaupungin aiemmista linjauksista.
Eero Karisto
Vihreä Sammatista